Hallituksen alkutaival on ainakin yhdessä asiassa ollut helppo: se on saanut SAK: tuen. Liiallisesta nöyryydestä kärsii kuitenkin poliittinen demokratia.
Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen alkutaival on ollut takkuinen. Irak-muistiot ovat syöneet pääministerin uskottavuutta ja iskeneet railon hänen ja Paavo Lipposen suhteisiin. Hallitusta vastassa on myös ärhäkkä oppositio, kuten Esko Ahon hallituksella aikanaan.
Yhdessä suhteessa Jäätteenmäki hallituksineen on saanut nauttia auringonpaisteesta: hallituksen alkumetrit ovat olleet SAK:n mieleen. Kapinaa ei ole näkyvissä eikä yleislakolla uhata.
Toista oli Esko Ahon hallituksen alku. Porvarihallitus nimitettiin vain muutama päivä ennen vappua. SAK:n johto kuitenkin uhkasi jo vappupuheissa hallitusta vastatoimilla, jos "se aikoo leikata ansiosidonnaista sosiaaliturvaa ja lisätä palkansaajien osuutta työttömyysturvan rahoituksessa". Ahon hallitus ei kyennyt sisäiseen devalvaatioon eikä juuri mihinkään muuhunkaan, mitä ay-liike vastusti. SAK ajoi tahtonsa läpi uhkailemalla peräti kolme kertaa yleislakolla. Lamahallitus ei voinut tehdä muuta kuin taipua.
Anneli Jäätteenmäki on tehnyt vuosia sitkeästi työtä pitääkseen henkilökohtaiset suhteensa ammattiyhdistysliikkeeseen kunnossa. Hän ei syttynyt Ahon työreformiin, vaan pysytteli koko ajan kiistan ulkopuolella. Hallitusneuvotteluissa SAK ja ay-liike saivat omat koukkunsa hallitusohjelmaan. Siinä vahvistetaan kolmikantaa useita kymmeniä kertoja. Työehtosopimusten yleissitovuus on nyt myös osa hallituksen ohjelmaa - ensimmäistä kertaa Suomen historiassa.
Ay-liike sai tiukan niskalenkin poliittisesta järjestelmästä jo Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Kun hallituksen ja SAK:n sukset menivät ristiin, hallitusta uhattiin yleislakolla. Lipponen taipui ja otti opiksi. Hänestä kehkeytyi kolmikannan vankka tukija. Vastineeksi SDP sai vaalitukea SAK:lta.
Pääministerinä Jäätteenmäki jatkaa valitsemallaan tiellä. Tällä viikolla hän vieraili Palvelutyönantajien päivillä, Akavan liittokokouksessa ja STTK:n valtuuskunnan kevätkokouksessa. STTK:ssa hän vakuutti toteuttavansa lupaukset työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen tiiviistä yhteistyöstä ja korosti useaan kertaan luottamuksellisen yhteistyön tarvetta. Palvelutyönantajien ja Akavan tilaisuuksissa hän lupaili veronkevennyksiä.
Vastaukset tulivat paluupostissa. Hallitus sai kiitosta vero- ja lisäbudjettipäätöksistä. Osastopäällikkö Pertti Parmanteen haastattelu torstain Demarissa oli suoranaista suitsutusta: yhteentörmäyksiä ei ole näkyvissä, hallituksen linja vaikuttaa yhteistyöhakuiselta ja tehtyjä sopimuksia kunnioittavalta eikä hallitusohjelmassa ole työreformin kaltaisia ikävyyksiä.
Puheenjohtaja Lauri Ihalainen ei jäänyt paljonkaan jälkeen Parmanteesta. SAK:n valtuustossa Kiljavalla puhunut Ihalainen kiitteli hallituksen lisätalousarviota oikeansuuntaiseksi ja kehotti SAK:ta tarttumaan "hallituksen tarjoamaan kolmikantayhteistyöhön".
Hallitus saa varautua siihen, että SAK:n tuella on myös hintansa. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin hallitus tekee ay-liikkeen mielen mukaisesti. Siinä on kuitenkin vaaransa: hallitus rämettää poliittista demokratiaa antamalla valtaa yhdelle ulkoparlamentaariselle ryhmälle.
Yhteistyö ja konsensus ovat pienen maan valtti. Mutta se ei saa merkitä yhden osapuolen talutusnuorassa oloa. Ay-liike ajaa työtätekevien asiaa. Hallituksen on huolehdittava kaikista, myös työttömistä ja työelämän ulkopuolella olevista.