Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus on pari viikkoa sitten antanut asetuksen, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismääriä korotetaan 30 prosenttia ensi vuoden alusta lukien.
Korotus on ennätyksellisen suuri ja sen vaikutukset kohdistuvat etenkin pienituloisiin ja paljon sairastaviin kansalaisiin. Tämän vuoksi on käsittämätöntä, ettei korotuksen vaikutuksista tehty kattavaa asiantuntija-arviota eikä sitä viety eduskunnan käsittelyyn, vaan hallitus tyytyi esittelymuistion varsin ylimalkaiseen toteamukseen toimeentulotuen menojen mahdollisesta kasvusta korotuksen takia.
Hallituksen päätös koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja, joita on 38.
Tämän mukaan odotettavissa on, että terveyskeskus- ja poliklinikkakäyntimaksut nousevat. Samoin käy kotipalvelusta, lyhytaikaisesta laitoshoidosta, lääkärintodistuksista ja lastensuojelusta perittäville korvauksille.
Korotus ei tule automaattisesti, vaan palvelumaksuissa päätösvalta on kunnilla ja kuntayhtymillä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, suurin osa kunnista nostaa maksut ylimmälle tasolle. Jo tällä hetkellä käytössä on pääsääntöisesti lain mahdollistamat korkeimmat taksat.
Pallon heittäminen kunnille on raukkamaista. Useat kunnat ovat niin suurissa vaikeuksissa taloutensa kanssa, ettei niille jää muuta vaihtoehtoa kuin kerätä rahaa sieltä, mistä sitä on vähänkin saatavissa.
Hallituksessa työn alla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on turvata palveluiden tasa-arvoinen saanti eri puolilla maata. Maksupäätös kuitenkin sotii tätä periaatetta vastaan, sillä se eriarvoistaa. Äveriäimmillä kunnilla, joissa asukkaatkin ovat varakkaampia, on paremmat mahdollisuudet olla nostamatta maksuja.
Palvelumaksujen korotusten taustalla on hallitusohjelmaan kirjattu tarve nipistää terveydenhuollosta 150 miljoonaa euroa. Vaikka säästötavoite on ollut tiedossa, ei ole kerrottu, millä tavoin se aiotaan toteuttaa.
Asiantuntijat pitävät todennäköisenä, ettei tavoiteltua kokonaissäästöä synny tällä tavoin. Osa potilaista joutuu pelkästään maksujen korotusten vuoksi turvautumaan toimeentulotukeen. Näin rahaa siirretään julkisella puolella taskusta toiseen.
Korotuksiin sisältyy myös aikapommi, sillä todennäköisenä pidetään, että jotkut eivät varojen puutteessa hakeudu ajoissa terveydenhuollon palveluihin. Näin sairaudet pahenevat, ja myöhempi palveluiden tarve vaatii raskaampia ja kalliimpia hoitoja.
Palvelumaksujen korotuksen toteuttaminen vähin äänin asetusteitse on ymmärrettävissä vain sitä taustaa vasten, että hallitus yrittää näin estää laajan kansalaiskeskustelun asiasta. Poliittisia pisteitähän ei tämän asian julkisuus hallituspuolueille antaisi.
Hallitusta on moitittu päätösten hätiköidystä ja heikosta valmistelusta. Palvelumaksumuutos on yksi tällaisten joukossa.
Pääkirjoitus