Perussuomalaisten menestys eurovaaleissa ei lopulta ollut mikään yllätys. Vasemmistolla meni odottamattoman heikosti. Demarien aktiivinen hallituksen arvostelu ei purrutkaan. Vasemmistoliitto sai myös selkäänsä enemmän kuin kukaan odotti.
Eurovaalien tulos oli hallituspuolueille pieni helpotus. Niistä ainoastaan vihreät voi puhua selvästä voitosta, mutta tuloksen takia ei yhdenkään puheenjohtajan tuoli heilu. Kokoomus pysyi suurimpana, vaikka menetti yhden paikan. Keskusta menetti vain yhden paikan, mikä on suunnaton helpotus puheenjohtaja Matti Vanhaselle.
Keskustalle povattu suurtappio siirtyikin SDP:n Jutta Urpilaiselle, mikä oli aikamoinen yllätys.
Mielipidemittauksissa demareiden kannatus oli väreillyt pitkin kevättä ylöspäin. Se ei näkynyt eilen. Perussuomalaiset on vaalien suurin voittaja. Puheenjohtaja Timo Soini nuiji itsensä peruuttamattomasti suomalaisen poliittisen historian tekijämieheksi. Vaalituloksella on vaikutusta nimenomaan Suomen sisäpolitiikkaan, ei Eurooppa-politiikkaan. Näillä kannatuslukemilla puolue on otettava vakavasti seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Mielenkiintoista on nähdä, miten menestys vaikuttaa puolueen poliittisiin linjauksiin. Kannatusluvut alkavat olla sitä luokkaa, ettei niihin pelkällä populismilla enää vastata.
Vaalien tulosta voi pitää laihana luottamuslauseena hallitukselle. Keskustalle povattu suuri tappio jäi tulematta, ruotsalainen kansanpuolue piti paikkansa. Vihreät punnersivat väkisin kaksi paikkaa.
Vuoden 2009 eurovaalit painuvat historiaan yksinä kummallisimmista kuunaan Suomessa. Vaalien ääniharavaksi nousi mies, joka vastustaa euroa ja Euroopan unionia ja aikoo palata eduskuntaan kesken europarlamenttikauden.
Demarien äänikuninkaaksi kiri ortodoksipappi. Ilmeisesti Mitro Repoon henkilöityy sellaista inhimillisyyttä, jota perinteisillä demariehdokkailla ei ole. Vaikeina talouden aikoina tunnetta siitä, että ihmisten kohtalosta aidosti kannetaan huolta, ei voi mitenkään ylikorostaa.
Kummallisimpana pintaan nousee kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten vaaliliitto. Puolueilla on henkisesti aika vähän yhteistä. Perinteisiin ja herkkiin kristillisiin arvoihin nojaava puolue tarvitsi populistisen liikkeen apua menestyäkseen vaaleissa. Vaaliliitto on aatteellisen politiikanteon näkökulmasta suorastaan irvokas.
Jos eurovaalit olikin suuri menestys perussuomalaisille ja nostaa puolueen hallituskelpoiseksi, kristillisdemokraateilla on edessään aikamoinen pohdinta. Perusarvot eivät taidakaan enää löytyä kodin, kirkon ja isänmaan muodostamasta kolmiosta. Ne näyttävät löytyvän EU:n ja eliitin vastustamisesta sekä ulkomaalaisten vieroksunnasta.
Vasemmistoliitto samoin on tienhaarassa. Protesti kanavoitui perussuomalaisiin. Vaikka maassa on paljon taloudellista hätää laman takia, kansa ei löydä vasemmistolaisuudesta pelastajaa. Sama ilmiö vaikuttaa demareissakin.
Äänestysprosentti oli hiukan huonompi kuin viisi vuotta sitten. Sentään 40 prosentin raja rikkoutui. Se on kaikkea muuta kuin tyydyttävä aktiivisuus. EU:n vastustus korostuu liikaa. Kun suurin osa suomalaisista jättää äänestämättä, se ei kerro EU:n vastustamisesta, ainoastaan välinpitämättömyydestä.
Hyvää sen sijaan on se, ettei europarlamenttiin valittu kuin yksi ns. julkkisehdokas, Mitro Repo. Muut valitut ovat sentään politiikan ammattilaisia.