Matti Vanhasen hallitus ei saanut viime perjantaina eduskuntaryhmiltä riittävästi tukea viedäkseen kaavailemansa perustuslakiuudistuksen läpi eduskunnassa. Vesiperän vetänyt Vanhanen joutui toteamaan illalla Kesärannassa, että hallitus selvittää nyt rauhassa, saisiko se tahtonsa läpi poikkeuslain avulla. Lopputulos tuskin oli yllätys kenellekään muulle kuin avainministereille - ja tuskinpa heillekään.
Poikkeuslaki ei ole yhtä järeä asia kuin perustuslain muutos, mutta kynnys sen voimaansaamiseksi on korkea. Poikkeuslain taakse pitää saada peräti 167 kansanedustajaa, mutta jo perjantaina näytti siltä, että se voi järjestyä kivuttomasti.
Suurin oppositiopuolue kokoomus vilkuttaa nimittäin poikkeuslaille vihreää valoa - toisin kuin vielä silloin, kun perustuslaillinen kiista leimahti hallituksen ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan välille marraskuussa. Hallitukselle on luvassa tukea myös vihreiltä ja kristillisdemokraateilta. Sen pitäisi riittää, jotta poikkeuslaki voidaan säätää kiireellisenä.
Kyse on nyt vain siitä, kelpaako poikkeuslaki Vanhaselle ja ennen muuta valtiovarainministeri Eero Heinäluomalle ratkaisuksi ylimpiä valtioelimiä ravisuttelevaan perustuslailliseen kiistaan. Heinäluoma ei paljastanut lopullista kantaansa vielä lauantainakaan Yleisradion haastattelussa.
Ongelma on siinä, että hallituksen johto naulasi itsensä tiukasti kiinni perustuslain muutokseen marras-joulukuun vaihteessa, ilmeisen tunnekuohun vallassa, ja ajoi itsensä epäviisaasti selkä seinää vasten. Vanhasta ja Heinäluomaa taisi ärsyttää se, että perustuslakivaliokunta pullikoi hallituksen tahtoa vastaan Kimmo Sasin ja Arja Alhon johdolla - kylläkin sillä oikeudella, jonka lait heille suovat. Valiokuntahan on perustuslakien ylin tulkitsija Suomessa.
Poikkeuslain taisi keksiä ulospääsyksi kriisistä ensimmäisenä eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen. Hän kauppasi ajatusta avoimesti jo marraskuun lopulla kriisin kuumassa vaiheessa, mutta se ei kelvannut silloin hallitukselle. Nyt se voi olla sille ainoa keino saada tahtonsa läpi - niin nöyryyttävältä kuin täyskäännöksen teko voi ministereistä tuntuakin.
Hallitus haluaa, että presidentti päättää hallituksen esityksestä suomalaisten joukkojen lähettämisestä Euroopan unionin kriisinhallintatehtäviin. Perustuslakivaliokunnan mielestä hallituksen pitäisi tehdä tuo päätös, ja jos presidentille annetaan kyseiset valtuudet, hänen valtaansa lisätään.
Oikeusministeriö asetti itsenäisyyspäivän alla työryhmän valmistelemaan perustuslain muutosta avainministereiden tiukan linjan mukaan. Lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuon vetämä asiantuntijaryhmä teki työtä käskettyä ja esitti 2.2. perustuslakiin 93. pykälään uutta, kolmatta momenttia. Sen mukaan "Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan päättää presidentti valtioneuvoston esityksestä eduskunnan käsiteltyä asian sen mukaan kuin lailla säädetään".
Perustuslakivaliokunta taas katsoi rauhanturvaamislakia koskevassa lausunnossaan, josta kiista alkoi, että päätösvalta kuuluu valtioneuvostolle silloin, kun on kyse suomalaisten joukkojen lähettämisestä EU:n operaatioihin. Valiokunta perusteli kantaansa Suomen perustuslailla, jossa määritellään, että EU-asioista vastaa Suomessa valtioneuvosto.
Korkean tason kiistojen keskellä on jäänyt epäselväksi se, miksi hallitus haluaa ehdoin tahdoin antaa presidentille ylimmän päätösvallan suomalaisjoukkojen lähettämisestä EU:n kriisinhallintatehtäviin. Miksi se ei ota vastaan sitä valtaa, joka sille perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan kuuluisi?
Selitys on yksinkertainen, mutta siitä ei ole haluttu puhua avoimesti. Suomalaisten joukkojen lähettäminen kriisinhallintaoperaatioihin on kova päätös, jolla voi olla raskaita seurauksia. Jos sotilaita palaa kotiin sinkkiarkuissa, syntyy meteli. Sen takia vastuun levittäminen laajalle on hallituksen kannalta viisas varotoimenpide. Vastuuta joukkojen lähettämisestä kriisinhallintaoperaatioihin kantaisi myös eduskunta, jos hallitus saa tahtonsa läpi.
Mikäli presidentti sanoo viimeisen sanan joukkojen lähettämisestä, kansan mahdollinen suuttumus kohdistuu myös häneen. Presidentti Tarja Halonen, joka ei enää asetu kansan arvioitavaksi vaaleissa, on valmis ottamaan raskaan vastuun harteilleen. Hän ei nimittäin ole esittänyt ainakaan julkisesti poikkipuolista sanaa hallituksen kaavailuista. Päin vastoin hän on tukenut hallituksen esitystä, vaikka se ei edes liity Niemivuon työryhmän mukaan mitenkään puolustusvoimain ylipäällikkyyteen.