Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kuherruskuusi on takana. Edessä on arki ja aika tehdä päätöksiä.
Lähikuukaudet näyttävät, onko hallituksella rohkeutta, voimaa ja riittävää yksituumaisuutta panna täytäntöön aikomansa toimet julkisen talouden tervehdyttämiseksi ja Suomen nostamiseksi kasvun tielle. Pääministerillä on näytön paikka osoittaa johtajuutensa.
Sipilän hallituksen ensimmäinen koetinkivi on ensi vuoden budjetti, jota se pui riihessään keskiviikkona ja torstaina.
Budjetin rakentelu tapahtuu tilanteessa, jossa keskeiset talousennusteet näyttävät selvästi synkempiä lukemia kuin hallitustaipaleen alussa kesän korvalla. Tuolloin tiedettiin edessä olevan kovia leikkauksia julkisiin menoihin. Talouden näkymien synkkeneminen ei ainakaan helpota ratkaisujen löytämistä, päinvastoin.
Maailmantalous on sen verran paikallaan hyllyvässä tilassa, ettei sieltäkään ole odotettavissa vetoapua. Ennusteet lupaavat, että kasvu maailmalla vaimenee aikaisempiin arvioihin verrattuna.
Syysistuntokautensa tänään aloittavan eduskunnan asialista on täynnä poliittisia jännitteitä. Tämän takaavat hallituksen esitykset, jotka heikentävät monia kansalaisten etuisuuksia.
Hallituksen leikkauslistalla on muun muassa opintorahan, lapsilisien ja kansaneläkkeiden indeksien jäädytys ja pienituloisten eläkeläisten asumistuen alentaminen. Veronkorotukset nostavat energian ja tupakan hintaa. Päivähoitomaksutkin nousevat.
Vaikka lakeja ei näiltä osin ole vielä muutettu, aikomukset leikata pienituloisilta koettelevat etenkin perussuomalaisten kannattajien kärsivällisyyttä, joka muutenkin on tiukalla turvapaikanhakijoiden määrän kasvun vaatimien toimien sekä Kreikan tukemisen vuoksi.
Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen kahteen kertaan lisää hallitukselle painetta tehdä päätöksiä paikkaavista toimista. Jos työmarkkinajärjestöt jäävät uusien ratkaisujen rakentelun ulkopuolelle, luvassa on repivä poliittinen vääntö sekä eduskunnassa että sen ulkopuolella.
Kiire lisää levottomuutta. Hallituksen on pakko saada yhteiskuntasopimuksen sekä kärkihankkeidensa vaatimat lakimuutokset läpi hyvissä ajoin syksyllä, jotta ne tulisivat voimaan ensi vuonna.
Hallitus voi selviytyä syksyn urakasta kuiville, jos se onnistuu pitämään rivinsä yhtenäisinä. Pitkälti kysymys on perussuomalaisten kyvystä mukautua hallitusvastuun vaatimaan politiikkaan. Siinä ei ole sijaa populistiselle irtopisteiden keruulle.
Toisaalta mitä pidemmälle päätösten tekoa lykätään, sitä kovemmaksi paine keskustassa ja kokoomuksessa kasvaa. Muistissa on Kataisen ja Stubbin hallitusten kohtalo: suuria puheita ilman mainittavia tekoja.
Oppositio on ollut melko hampaaton. Sen vuoro koittaa sitä mukaa kuin hallitus tuo esityksiään eduskuntaan. Mitä hajanaisempi hallitus on, sitä enemmän se ruokkii oppositiota ja antaa aseita sille.
Pääkirjoitus