alberto.claramunt@kaleva.fi
Naudan pihvi, potut, hikinen salaatti ja tilkka punaviiniä. 25 euroa kiitos ja näkemiin. Syö siinä sitten ravintolassa, kun voit pienellä vaivalla säästää tekemällä itse kotona. Tällä periaatteella toimien Suomi on kaikkea muuta kuin työllistävä palveluyhteiskunta.
Ravintolakulttuurimme poikkeaa kovasti Keski- ja Etelä-Euroopasta. Siellä tavalliset perheet menevät sunnuntaisin ravintolaan. Lapset juoksentelevat, meluavat ja vikisevät. Sitä normaalia elämää. Suomen hienot ravintolat puolestaan hylkivät lapsiperheitä hinnoillaan ja myös kulttuurillaan. Ravintolassa ollaan suut supussa, niskat jäykkinä ja mikä tärkeintä, ilman lapsia.
Syyllinen korkeisiin hintoihin löytyy osittain Suomen verotuksesta. Ravintolapalveluiden arvonlisäverokanta on Suomessa 22, kun se esimerkiksi Ranskassa on 19,5 ja sekin ajaa veroon alennusta. Saksassa arvonlisäveroa nostettiin viime vuonna peräti kolme prosenttiyksikköä, mutta nostonkin jälkeen taso on Suomea alhaisempi, 19.
Suomen sinivihreä hallitus haluaa alentaa ravintoloiden verotusta. Asia ei ole kuitenkaan kotimaisissa käsissä vaan siitä päättää EU. Liittyessään unioniin vuonna 1995 Suomi sopi tietystä kulutusverotasosta. Nyt kun Suomi on tullut toisiin aatoksiin, lupaa pitää kysyä EU:lta.
Suomessa kävi torstaina vierailulla EU:n komission vero- ja tulliasioista vastaava komissaari László Kovács. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi Suomen haluista alentaa ravintoloiden arvonlisäveroa. Hallituslähteistä kerrotaan, että Suomi ajaa alennusta nyt voimakkaasti. Kovács osoittikin ymmärrystä Suomen linjalle: jos alennettuun arvonlisäverokantaan on oikeutettuja jo osa EU-maista, niin miksei käytäntöä uloteta koko unioniin. Arvonlisäverokysymys ei sitä paitsi sekoita sisämarkkinoita.
Valtiovarainministeriön konservatiivisille virkamiehillekään Kataisen linja ei ole kovin vieras, koska alv:n alennus ei lisäisi menoja. Verotulojen laskennallinen vähennyskin kompensoituisi ravintolapalveluiden kysynnän ja työllisyyden kasvaessa, jos veronalennusten dynamiikkaan on uskominen.
Näin on käynyt ainakin tuloverojen kevennyksen osalta. Vaikka veroja on laskettu, verotulot ovat vain lisääntyneet. Ilmiötä ei tietenkään selitä vain verojen rukkaaminen, vaan verotuloja nostaa erityisesti talouskasvu.
Vaikka hallituksen pyrkimys alentaa ravintoloiden arvonlisäveroa tuntuu oikeudenmukaiselta, asiaa voi katsoa toisestakin kulmasta. Mitä enemmän hallitus laittaa panoksia arvonlisäverojen alentamiseen, sitä vähemmän sillä on varaa alentaa palkansaajien tuloveroja. Ensi vuoden lokakuussa tehtävä pelkkä ruuan arvonlisäveron alentaminen maksaa 450 miljoonaa euroa. Tästä huolimatta kukaan ei voi taata sitä, että alennus näkyy ruokakorin hinnassa.
Lipposen-Niinistön sinipunahallituksissa veronalennusvara haluttiin kohdistaa ansiotuloihin. Linja on yksinkertaisuudessaan markkinatalouden perusperiaatteiden mukainen. Veronalennus kohdistetaan työtuloihin ja ihmiset päättävät itse, mihin lisärahansa käyttävät. Eikä kukaan vedä välistä.
Vaikka hallitus onnistuisi pyrkimyksissään alentaa ravintoloiden arvonlisäveroa, viinaveron korotusaikeet vievät toiveet pienemmästä ravintolalaskusta. Mutta kukapa sitä nyt viinillä haluaa läträtä. Eihän se pidennä kuin ikää.