Taidemaalari Petri Yrjölä on tehnyt kuvia niin pienestä pitäen kuin hänen muistinsa ulottuu.
Kuvien, taiteen tekeminen on ollut Yrjölälle synnynnäinen lahja, vika, jopa kirous - miten sen nyt haluaa nähdä.
Mutta täysin varmasti taide on ollut hänelle voimavara.
"Pienellä paikkakunnalla olen ollut aika yksinäinen ja ehkä erikoinen vaeltaja. Jo varmaan ala-asteikäisenä olen alkanut selailla Maailman ja Suomen taide -teoksia, ahnehtien ja ammentaen sieltä."
Ei olekaan mikään ihme, että Oulunsalossa varttunut Yrjölä hyppäsi peruskoulusta suoraan Limingan taidekouluun.
"Kansanopiston silloinen rehtori Rolf Siilasvuo otti minut hoteisiinsa koulun nuorimpana. Kaikki muut oppilaat olivat minua vanhempia, lukion käyneitä. Muutaman vuoden ikäero ei Limingassa haitannut. Meitä yhdisti yhteinen intohimo taiteeseen. Olimme solidaarinen ja kiinteä yhteisö."
Myöhemmin Yrjölä haki ja pääsi Kuvataideakatemiaan, josta valmistui 1990-luvun lopussa taidemaalariksi.
Mittavista taideopinnoista huolimatta Yrjölä korostaa, ettei maalaamista pysty opettamaan toisin kuin esimerkiksi piirtämistä. Maalariksi synnytään.
"Kuvataideakatemiassa pääopettajani oli professori Henry Wuorila-Stenberg. Opiskelu maalaustaiteen laitoksella oli filosofiaa ja ystävyyttä vanhemman mestarin kanssa. Puhumista taiteesta ja sen merkityksestä."
Valmis työ
yllättää aina
Kymmenen vuotta valmistumisensa jälkeen Yrjölä on entistäkin vakuuttuneempi siitä, että taiteilijan täytyy pärjätä omillaan ja etsiä itse kaikki ne aiheet ja elementit, mitä töissään käsittelee.
Iin Asemakylällä viimeiset viisi vuotta työskennelleen taiteilijan tekniikkakin on syntynyt silkasta oivalluksesta, ei kurssien eikä oppikirjojen avulla.
"Eräs tekniikan osa, jota käytän työskennellessäni, oli aluksi sattumaa. Kun opin hallitsemaan sitä tarvittavan hyvin, niin olen käyttänyt sitä hallittuna sattumana. Tämä tarkoittaa sitä, että pystyn aavistamaan aika lailla tarkkaan, miten eri aineet, liuottimet ja kemikaalit toimivat."
Vaikka tekniikka on hallussa, niin tyhjälle kankaalle piirtyvän öljyvärimaalauksen lopullinen ilme on joka kerta yllätys.
"Minulla voi olla maalatessani joku mielikuva, mitä työstä tulee. Mutta maalauksesta ei tule ikinä sellainen, mitä lähtee ajamaan. Ei saakaan tulla, jos aikoo, että siitä tulee hyvä työ."
"En jaksaisi tehdä duunia niin, että näkisin jonkin aiheen ja kuvittaisin sen ulos sellaisena kuin olen sen nähnyt. Maalaaminen on leikkimistä samalla lailla kuin lapsi leikkii. Ei lapsikaan tiedä, kun alkaa legopalikoita kasata, mitä siitä tulee."
Syvyys ja voima koskettavat
Petri Yrjölä on säilyttänyt opiskeluajoiltaan asti pohdiskelevan, filosofisen asenteen taiteen tekemiseen.
Itse fyysiseen maalaamiseen ei kulu työpäivästä välttämättä kovinkaan monta tuntia. Sen sijaan hän miettii perusteellisesti, mitä ja miten tekee, ja vasta sen jälkeen ottaa pensselin käteen.
"Paksujen värikerrosten kontrastiksi tekniikkaani kuuluu maalata useita ohuita värikerroksia päällekkäin. Tällöin valo heijastuu alla olevan maalauspohjan kautta. Näin värien nyanssit tulevat paremmin esille."
Yrjölän töistä voi löytää suomalaista melankolian kauneutta, jopa pohjoisen luontoon liittyviä elementtejä virtaavasta vedestä koivun runkoihin.
Taiteilijan työt ovat vuosi vuodelta muuttuneet yhä abstraktisemmiksi, puhtaiksi maalauksiksi, joista katsoja näkee itselleen tärkeitä asioita.
"Jätän työt tahallaan avoimeksi katsojan varalle. Jokaisella on omat taustansa, minkä kautta voi peilata itseään ja elämäänsä. Tauluni ovat isoja ikkunoita uusiin maailmoihin."
"Minulle on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana tärkeintä maalauksiin liittyvä syvyys ja voima. Syvyys syntyy varjon ja valon kontrastista. Voima liittyy töitteni synnyttämiin tunteisiin. Harvemmin näitä minun töitäni katsoessa sellaista ratkiriemukasta naurua saa aikaan. Mutta kun saa jonkun kyyneliin, niin silloin kokee jonkinlaista onnistumista", sanoo taidemaalari Petri Yrjölä.