Suomen hallitus on vastuussa eduskunnalle Suomen taloudesta, sekä kaikesta muustakin kansamme elämänmenosta. On vastuussa eduskunnalle maahamme sekä kansakuntaamme vaikuttavien tapahtumien hoidosta. Eduskunnalla on vastuu äänestäjilleen.
Hallituksen vastuu on epäkiitollinen kantaa, koska demokratiassa hallituksella on rajallinen päätösvalta sekä rajalliset vaikutus- ja toimintakeinot sekä mahdollisuudet. Monet muut asianosaiset ja tapahtumat pyörittävät elämänmenoaan tarpeidensa sekä halujensa mukaan hallituksen toimista juurikaan piittaamatta.
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen toiminnalle olisi annettava reilu mahdollisuus onnistua, sanoo Timo Soini. Niin tietysti on, vaikka aikaisempi oppositio surutta kaatoi edellisen hallituksen toimia.
Nykyhallituksella on hikinen paikka hallitusohjelmansa viemiseen kunnialla läpi. Arvelen, että valtiovarainministeri Katri Kulmunin edessä ovat vielä ankarat taistot, mikäli hallitusohjelma pyritään viemään läpi ohjelmassa sovitulla tavalla sortumatta reippaaseen lupausten ylittämään velanottoon tai yhteiskunnan omaisuuden reippaaseen myyntiin.
Kansakunnan talouden ylläpitämien näyttää usein olevan ylivoimasta. Kustannukset ovat jatkuvasti ylittäneet kansakunnan tulot. Kompensointia on jatkuvasti tehty myymällä kansallisomaisuuttamme tai muuta omaisuutta.
Monet yritysten omistajat ja toimijat ovat katsoneet kotimaassa toiminnan parempana vaihtoehtona myydä yritys tai siirtää yritystoiminta ulkomaiseen haltuun tai omistukseen. Olisi paneuduttava tähän asiaan; mikä siihen on syynä?
Jotenkin tuntuu siltä, että ei olla oikein selvillä siitä miten eläminen, ansiot ja toimet, kansakunnan tavoitteet pitemmän ajan näkymien mukaan, tulisi järjestää. Eletäänkö päivä, viikko, kuukausi vai vuosi kerrallaan? Hallitus vilkuilee budjettinsa päähän.
Tähtäin tulevaisuuteen on lyhytnäköinen myös kansakunnan väestökehityksen suhteen. Suunnitelmien sekä tavoitteiden päämääränä tulisi olla hamaan tulevaisuuteen tähtäävä kansakunnan olemassaolo.
Elettiinkö sodan jälkeen tavalla, että kaikki mitä irti saatiin, pantiin kulutukseen. Mikäli silloin elämä ja tulot olisi sileäksi syöty ja menty ”kiristämättä vyötä” säästämättä ja investoimatta, olisi elämänmeno nyky-Suomessa todennäköisesti aivan toisenlainen kun tänään. Nykyinen talousperusta rakennettiin silloin.
Tänään ollaan samantapaisessa tilassa, joskin kokonaan erilaisissa olosuhteissa sodanjälkeisiin vuosikymmeniin verrattuna. Ongelmat kuitenkin ovat samankaltaisia. Tulot eivät riitä siihen, mitä halutaan.
Olisi panostettava ainakin kahteen asiaan: kansakunnan tulevan elämän vahvistamiseen sekä talouselämän rakentamiseen niin vahvaksi, että se hyvin kattaa kansantalouden kustannukset sekä kulutuksen jälkeen resursseja jää kunnossapitoon ja kasvuun. Uhrauksitta sen rakentaminen ei onnistu.
Hannu K. Taskila
eMBA, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.