Kataisen hallituksen suurin saavutus on ollut pystyssä pysyminen. Kompuroiden alkanut hallitustie on edennyt puoliväliin isoja ratkaisuja siirtäen ja löyhiä kompromisseja tehtaillen.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) monenkirjava hallitus arvioi tällä viikolla pitämässään puoliväliriihessä saavuttaneensa noin 80 prosenttia hallitusohjelman tavoitteista ja hankkeista.
Matka hallitusohjelman tärkeimpiin tavoitteisiin tuntuu kuitenkin ylivoimaisen mutkikkaalta, sillä tähän saakka hallitus on kyennyt lähinnä pitämään itsensä koossa tekemällä löyhiä kompromisseja ja lykkäämällä tuonnemmaksi päätöksiä isoista asioista.
Puoliväliriihtä sävytti hallituksen itsetyytyväisyys, mikä oli mahdollista siksi, ettei riihessä yritettykään ratkaista avoinna olevia kysymyksiä.
Kylmä tosiasia on, että hallitus on ollut varsin kykenemätön lieventämään talouden taantumaa, parantamaan teollisuuden kilpailukyvyn edellytyksiä ja sen myötä estämään työttömyyden kasvua.
Hallituksen tärkeimmäksi hankkeekseen luonnehtima kuntauudistus sekä siihen kiinteänä osana liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ovat pahasti levällään.
Valtionvelan kasvu on jatkunut, vaikka sitä vastaan julistettiin taisteltavan kaikin keinoin. Työurien pidentämisessä ei ole päästy askeltakaan eteenpäin.
Työmarkkinoillakin ollaan jumiuduttu rintamasota-asetelmaan, jonka edessä hallitus on ollut voimaton sivustakatsoja. Työministeri Lauri Ihalainen (sd.) on toki yrittänyt sukkuloida rintamalinjojen välillä, mutta riidansiemenet jättänyttä raamiratkaisua pidemmälle hänkään ei ole päässyt.
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että pääministeri Katainen sanoi puoliväliriihen yhteydessä, että edessä on kolme viikkoa kovaa työtä. Konkreettisia ehdotuksia hallitusohjelmaan kirjattujen hyvien aikeiden toteuttamiseksi on luvassa kehysriihessä maaliskuun lopulla.
Hallituksen työkyky on asetettu useaan otteeseen kyseenalaiseksi, sillä ensimmäinen puolisko on ollut täynnä miinoja ja yrityksiä kiertää ne.
Aluksi työtä vaikeutti eurokriisin päälle kaatuminen ja perussuomalaisten kasvun pelko. Myöhemmin on tullut yhä enenevässä määrin ilmi hallituskumppaneiden huono luottamus toisiinsa. Se on ollut aistittavissa pitkin matkaa.
Näin hallitus on joutunut panemaan paljon paukkuja pelkästään siihen, että se pysyisi koossa. Siinä se on toki onnistunut ja useaan otteeseen tehnyt mahdottomasta mahdollisen.
Kehysriihi on jälleen paikka, jossa hallituksen toimintakyky mitataan. Määräänsä kauemmin asioita ei voida siirtää eteenpäin. Jossain vaiheessa peli on vihellettävä poikki ja kyettävä tekemään päätöksiä senkin uhalla, että ne tekevät kipeää.
Hallituksen tavoitteita pidetään hyvinä jopa oppositiossa, vaikka tuloksia totta kai sillä suunnalla arvostellaan. Ongelma vain on siinä, ettei hallitukselta ole löytynyt yksimielisyyttä muuttaa tavoitteita konkreettisiksi teoiksi.
Kolme piinaviikkoa on lyhyt aika löytää yksimielisyys isoissa asioissa etenkin kun kuukausi- tai jopa vuosikaupalla on nyhjätty.