Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä on tapahtumassa valtaisa muutos. Euroopan unionista on kehittymässä puolustusliitto.
Suomalaiskeskustelussa on jäänyt hämäräksi se, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on jo operationaalinen osa EU:ta. Ensimmäinen kriisinhallintaoperaatio Makedoniassa käynnistyi äskettäin.
Ajatus tiiviimmästä sotilaallisesta yhteistyöstä saa EU:ssa vahvempaa jalansijaa. EU:n tulevaisuuskonventin puheenjohtajisto esittää, että halukkaat jäsenmaat voisivat ryhtyä rakentamaan yhteistä puolustusta. Jos jokin puolustusytimeen kuuluvista maista joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, muut antaisivat sille apua "kaikin käytettävissä olevin, sotilaallisin ja muin keinoin".
Konventin johdon esitykset ovat vasta esityksiä. Saksa, Ranska, Belgia ja Luxemburg julkistivat kuitenkin oman mallinsa turvallisuus- ja puolustusjärjestelystä. Merkittävät EU-maat ovat siis tosissaan.
Suomi pitää parempana, että vahvistettua yhteistyötä ei uloteta puolustuksen alalle, hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta linjasi. SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen mukaan Suomen ei tule lähtökohtaisesti sulkea pois osallistumista syvennettyyn puolustusyhteistyöhön. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) tulkinnan mukaan Suomi vastustaa puolustusydintä.
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) tulkitsi hallituksen linjausta torstaina eduskunnan kyselytunnilla. Hän korosti, että Suomi ei ole sanonut "kyllä" tai "ei" konventin puheenjohtajiston esittämään suljettuun puolustusytimeen. "Me suhtaudumme siihen varauksella."
Hallitus on vakuuttanut yksimielisyyttä EU-politiikassa. Kyse ei siis ole erimielisyyksistä, vaan erilaisista tulkinnoista? Ota tästä nyt selvää.
Yhteinen puolustus etenee EU:ssa vauhdilla, mutta Suomen hallitus on luvannut arvioida ulko- ja turvallisuuspuolustusta kokonaisuutta laajemmin vasta ensi vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.
Hallituksen olisi aikaistettava selontekoa. Syksyllä aloittavan hallitusten välisen konferenssin asialistalla tulee näillä näkymin olemaan yhteinen puolustus. Hallitus ei voi pitää päätä pensaassa turvallisuuspolitiikan osalta ensi vuoteen asti.
Jäätteenmäki miehittää parhaillaan keskeisiä turvallisuuspolitiikan vaikuttajien paikkoja keskustalaisilla. Keskustalla on ymmärrettävä halu rikkoa demareiden värisuoraa. Suomen ulkopoliittinen johto onkin liian pitkään ollut yhden puolueen läänitys. Tuuletusta tarvitaankin.
Päähallituspuolueen uskottavuus ei kuitenkaan vahvistu, jos kokemus ja pätevyys eivät ole tärkeimmät valintakriteerit. Periaatteena näyttää olevan muissa valinnoissa tappiolle jääneiden hyvitys.
Selontekoa pohjustavan parlamentaarisen turvallisuus 2004 -työryhmän puheenjohtajaksi nousee kansanedustaja Aulis Ranta-Muotio (kesk.). Eduskuntaan palannut Kauko Juhantalo (kesk.) ehti napata Ranta-Muotiolta puolustusvaliokunnan puheenjohtajuuden. SDP tarjosi turvallisuusryhmän vetäjäksi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Liisa Jaakonsaarta (sd.).
Avoin kansalaiskeskustelu turvallisuuspolitiikasta on tarpeen. EU:sta sinkoavat puolustusehdotukset näyttävät jo virittävän keskustelua.
Eduskunnalle avautuu mahdollisuus puida Suomen linjauksia EU:n tulevaisuustyöhön ensi keskiviikkona, kun hallitus antaa asiasta pääministerin ilmoituksen.
Voiko Suomi säilyttää jatkossa asemansa sotilaallisesti liittoumattomana EU:n tiivistäessä puolustusyhteistyötään? Ulkopoliittisesti kokemattomaksi haukuttu Jäätteenmäen hallitus on ison kysymyksen edessä.