Monimutkainen vuosilomalaki ei ainakaan yksinkertaistu, mikäli uudistus tehdään asiaa pohtineen komitean ehdotuksen mukaisena. Hallituksen pitää muotoilla oma esityksensä niin, että säästytään raastavilta tulkintavaikeuksilta.
Oikeusistuimet joutunevat huolehtimaan monilta osin vuosilomalain tulkinnoista, mikäli sen uudistus viedään läpi työministeri Tarja Filatoville torstaina riitaisena mietintönsä jättäneen komitean ehdotuksen mukaisesti. Paljastavaa oli, että komitean puheenjohtaja, työtuomioistuimen presidentti Pekka Orasmaa kuvaili ehdotusta kompromissiksi, joka ei sellaisenaan ehkä tyydytä ketään. Arvion todenmukaisuus tuli vahvistetuksi, kun vilkaisi mietintöön liitettyjä lukuisia eriäviä mielipiteistä ja lausumia.
Orasmaa joutui tekemään kovin moniin kohtiin omia muotoilujaan, joissa hän työlakiasiantuntijan taidolla yhdisteli eriäviä näkemyksiä. Se ei tehnyt kenestäkään suuren tappion kärsijää, mutta laiksi väännettynä sellaisesta tulee väistämättä pykäläviidakkoa.
Laajassa komiteassa ei erottunut yhtenäisiä työnantaja- ja tekijäpuolen rintamia. Työnantajat katsoivat, että muutoksista ei saa aiheutua uusia kustannuksia. Työntekijät puolestaan pyrkivät vartioimaan, että ehdotukset eivät merkitse ainakaan omalle alalle lomaetujen heikennyksiä. Siinä puuhassa unohtui sekin, että jotkut työantajapuolen ehdotukset olisivat saattaneet hyödyttää työntekijöitä.
Kiintoisa oli Palvelutyönantajien ja Suomen teknisten toimihenkilöiden keskusliiton STTK:n yhteisymmärrys uudistuksen tavoitteista. Palvelutyönantajat olisivat halunneet yhdenmukaisen mallin kaikkien palkansaajien, tunti- ja kuukausipalkkaisten sekä kokopäivätoimisten ja osa-aikaisten, vuosiloman ja lomapalkan laskemiseen. STTK:n mielestä sellainen malli olisi sopinut lähtökohdaksi.
Selkeys ja helppotajuisuus ovatkin oikein hyviä tavoitteita. Ne ovat viime aikoina kuuluneet lainsäädännön uudistamisen lähtökohtiin. Mikäli hallitus lähtee tekemään uudistusta komitean työn pohjalta, kuten työministeri Filatov vakuutti, sen pitää rohkeasti muuttaa monia kohtia ehdotuksessa.
Vaikka työministeri vakuutti uskovansa yhä kolmikantaiseen valmisteluun työelämää uudistettaessa, hallituksen on käytettävä sille kuuluvaa valtaa. Ei ole mitään mieltä tuoda eduskuntaan esitystä, josta tiedetään jo annettaessa, että se johtaa vain ojasta allikkoon ja toivottomiin tulkintaongelmiin.
Oikeudenmukaista on, että osa-aikaiset ja pätkätyötä tekevät saavat normaalit lomaedut. Hätkähdyttävä oli silti Palvelutyönantajien laskuesimerkki siitä, kuinka erikoisiin tilanteisiin lomapalkkojen erilaistuvat määritelmät voivat johtaa. Jos kuukausipalkkaisen osa-aikatyöntekijän lomapalkaksi tulee 288 ja tuntipalkkaisen 435 euroa, vaikka tuntimäärät ja kuukausittaiset palkkasummat ovat samanlaisia, eriarvoisuus on kohtuuttoman suuri.
Akava vastusti jyrkästi ajatusta, että viidennen lomaviikon voisi paikallisesti sopien vaihtaa rahaksi tai pitää osa-aikaisesti. Akava pelkää, että työntekijä voi joutua painostuksen kohteeksi, mutta se liioittelee ongelmaa. Se kun voi itse vahvana järjestönä puuttua asiaan, jos työnantaja toimii väärin. Muutenkaan työnantaja ei voisi päättää yksipuolisesti loman vaihdosta palkkaan.
On tärkeää säilyttää joustojen mahdollisuus paikallisesti sopien, sillä myös työntekijät toivovat joskus voivansa tehdä joitakin jaksoja osa-aikaisesti elämäntilanteensa takia tai vaihtaa lomaviikon rahaan.