Eduskunta perusti 100-vuotisjuhlaistunnossaan kesäkuun alussa uuden ulkopoliittisen tutkimuslaitoksen. Se aloittaa toimintansa ensi vuoden alusta.
Pikkuhiljaa on käynnistymässä sopivien henkilöiden haarukointi instituutin hallitukseen. Myös johtajan paikka pannaan hakuun mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun laitosta koskeva laki on vahvistettu. Presidentti Tarja Halosen on tarkoitus vahvistaa laki lähiaikoina.
Instituutin perustamispuheissa eduskunnassa korostettiin monella suulla, että uudesta tutkimuslaitoksesta ei saa tulla eduskunnan käsikassaraa. Ehdoton edellytys on, että se on riippumaton, poliittisesta ohjauksesta vapaa tutkimuslaitos, vaikka se toimiikin muodollisesti eduskunnan yhteydessä.
Laitoksen itsenäisyys on yritetty varmistaa hallintojärjestelyillä. Vaikka eduskunta valitsee instituutin hallituksen, ovat poliitikot vähemmistönä yhdeksänjäsenisessä hallituksessa. Heitä on kolme. Näin muu hallitus voi halutessaan tai tarpeen vaatiessa jyrätä poliitikot.
Vaikka missään ei ole mustaa valkoisella siitä, että kolme poliitikkopaikkaa menisi kolmelle suurimmalle puolueelle, näin käytännössä käynee. Luontevia hallituksen eduskuntajäseniäkään ei ole vaikea keksiä. Esimerkiksi ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari ja varapuheenjohtaja Mari Kiviniemi sekä suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén olisivat jo asemansa ja kokemuksensa perusteella varteenotettavia. Samalla jokainen kolmesta suuresta puolueesta saisi yhden paikan.
Hallitus valitsee instituutille johtajan. Se lieneekin hallituksen kaikkein tärkein tehtävä.
Pikkuporukoissa on jo makusteltu mahdollisia tai sopivia johtajanimiä. Varsinaisesti ruletti pyörähtää vasta syksyllä. Uuden johtajan nimi lienee selvillä vasta loppuvuodesta. Näin kaikki, mitä kulisseissa arvuutellaan, on vielä pelkkää spekulaatiota.
Missään ei ole päätetty sitä, että johtajan pitää edes olla suomalainen. Jotkut eduskunnassakin jopa toivovat, että hän tulisi ulkomailta, jotta saataisiin avarakatseisuutta lisää.
Tarkoitus onkin laittaa paikka haettavaksi sekä kotimaassa että maailmalla leviävässä The Economist-lehdessä. Siellä on totuttu näkemään vastaavanlaisia kansainvälisiä paikanhakuilmoituksia.
Kotimaisilla nimillä voi spekuloida jo nyt. Kaksi nimeä on myös selkeästi ulkona. Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on sitkeästi tehnyt selväksi, että häntä on turha pyöritellä johtajaspekulaatioissa. Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes valitsi juuri lääketeollisuuden.
Sen sijaan nykyisen Ulkopoliittisen instituutin (UPI), joka sulatetaan uuteen tutkimuslaitokseen, johtaja Tapani Vaahtoranta hakenee paikkaa. Hänellä on valmiiksi johtajakokemusta, mutta EU-puolesta voi tulla miinusta. Uusi instituutti ei muutenkaan toimi yksi yhteen UPI:n kuosissa. Pari kuukautta sitten sattui myös episodi, josta tarttui ainakin tietyillä tahoilla tahra Vaahtorannan takkiin. UPI:n tutkija Henrikki Heikka kirjoitti Aamulehteen kriittisesti Saksan EU-politiikasta.
Se sai niin puhemies Paavo Lipposen kuin Saksan suurlähettiläänkin ärähtämään.Vaahtoranta kiirehti pyytämään julkisesti anteeksi tutkijansa puolesta. Lipposen älähdyksestä huolimatta myös eduskunnassa kummasteltiin Vaahtorannan ulostuloa. Perään muistutettiin, että instituutilta nimenomaan halutaan uudenlaista otetta ja sen johtajalta rohkeitakin keskustelun avauksia. Onhan instituutin perimmäinen tarkoitus olla think-thank -laitos.
Äskettäin väitellyt nelikymppinen Heikka voisi olla uudemman sukupolven varteenotettava johtajanimi. Myös EU-asioissa profiloituneet Teija Tiilikainen ja Esko Antola nousevat helposti mieliin. Tiilikainen johtaa nyt Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskusta. Monnet-professori Antolalla on myös kansainvälisen politiikan ja valtio-opin kokemusta.
Poliitikkonimistä voi itse itsensä heittää kehään kansanedustaja Kimmo Kiljunen.
Johtajan pätevyysvaatimuksissa on yksi hakijajoukkoa rajoittava tekijä. Hänellä pitää olla tohtorintutkinto sekä kansainvälisten suhteiden ja EU-asioiden tuntemusta.
Näin esimerkiksi Max Jakobsonia ei olisi voitu valita tehtävään, mutta vaikkapa pääministeri Matti Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen olisi kelpo. Pätevyyskriteerit puhuttivat myös eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Kaikki eivät pitäneet tohtoritason vaatimusta kovin järkevänä. Lopulta se jäi. Varsinkin kokoomus vastusti tason lievennystä.
Tärkeintä kuitenkin on, että tuleva johtaja on riittävän itsenäinen, kantaa ottava ja räväkkäotteinenkin. Vain tämä takaa sen, ettei hänestä ja laitoksesta tule politiikkojen sylikoiraa.
Kolmen miljoonan euron budjetilla ja sen päälle tulevalla omalla varainhankinnalla saa jo kunnon tutkimusta liikkeelle. Sopivia aiheita odottaa ilmassa vain noukittavaksi.
Keskusta korosti Oulun puoluekokouksessaan alkiolaisittain köyhän asian ajamisen tärkeyttä. Vääräleukana tunnettu pitkäaikainen keskustavaikuttaja Mikko Pesälä, joka nauttii kansanedustajan, ministerin ja europarlamentaarikon eläkettä, leukaili omasta elämisen laadustaan: Joten kuten tullaan toimeen kun kissa metsästää.