Italian tulevalle pääministerille voi povata karikkoista hallitustietä. Silvio Berslusconin hallituksen viiden vuoden jälkeen Italian talous on vararikkotilassa: kasvuluvut ovat EU:n alhaisimmat, palkat eivät nouse, teollisuus karkaa Kiinaan ja muihin halpamaihin.
Berlusconin oman varallisuus sitä vastoin on moninkertaistunut viimeisten vuosien aikana. Vaikka milanolaismiljonääri on kansankiihottaja ja mediataituri parhaasta päästä, osoittautui tämä ristiriita lopulta siemeneksi Berlusconin huonolle vaalitulokselle. Oma kukkaro on se, mikä on lähinnä myös italialaisia äänestäjiä.
Paljon pienempi merkitys oli Berlusconin kiistanalaisella maineella saapasmaan rajojen ulkopuolella. Italialaisilla on niin vahva itsetunto, etteivät he paljon piittaa siitä, mitä heistä tai heidän johtajistaan ulkomailla ajatellaan.
Berlusconi täyttää 70 vuotta syksyllä. Kukaan ei tiedä, kiinnostaisiko häntä jatkaa politiikassa oppositiojohtajana. Nurkan takana häämöttävät oikeusjutut saattavat kuitenkin pitää hänet parlamentin jäsenenä, vaikka pääosan esittäjän osa kirpoaisikin nyt käsistä.
Italiassa on toisen maailmansodan jälkeen ollut yli 50 hallitusta. Koko vaalikauden istunut Berlusconin keskustaoikeistolainen hallitus oli itse asiassa niistä pitkäikäisin.
Prodin johtamalle kirjavalle ryhmittymälle on helppo povata vaikeuksia, jos se kokoaa hallituksen. Siihen kuuluu puolueita katolisesta keskustasta äärivasemmistolaisiin puolueisiin saakka.
Kun Romano Prodi oli pääministerinä 1990-luvun lopussa, vanhakantainen Rifondazione Comunista-puolue kaatoi hallituksen. Sama puolue on nytkin Prodin takana, mikä herättää epäilyjä siitä, miten tarmokkaasti Prodi pystyisi viemään läpi välttämättömiä saneeraustoimia Italian valtion taloudessa ja kohentamaan italialaisten firmojen kilpailukykyä.
Keskustan ja vasemmiston vaaliliitto laati ennen vaaleja 281-sivuisen hallitusohjelman, johon kerättiin kaikkien vaaliliittoon kuuluvien puolueiden puheenjohtajien allekirjoitus. Italian politiikkaa seuranneelle tämä ei kyllä anna vielä mitään takaita siitä, että sopu säilyisi ja ohjelma muuntuisi käytännöksi.