Hallitus lähti panemaan eduskunnan perustuslakivaliokuntaa kovin keinoin järjestykseen. Perustuslain muutokset vaativat aina huolellista harkintaa. Nyt päätös syntyi ilmeisen tunnekuohun vallassa.
Oikeusministeri Johannes Koskinen esitteli tammikuussa 2003 eduskunnalle pääministerin ilmoituksen uuden perustuslain toimivuudesta. Koskisen pääsanoma oli yksiselitteinen: kolme vuotta voimassa ollut perustuslaki oli osoittautunut toimivaksi, ja ulkopoliittinen päätöksenteko oli sujunut hyvin kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa. Ilmoitusta oli edeltänyt perusteellinen valmistelu.
SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Matti Ahde linjasi puolestaan pari viikkoa sitten SDP:n valtuustossa puolueensa kantaa presidentin valtaoikeuksiin. Hänkään ei nähnyt aihetta perustuslain muutoksiin, vaan korosti sitä, että on ennenaikaista tehdä päätelmiä lain toimivuudesta.
Torstaina Matti Vanhasen hallitukselle tuli kuitenkin yllättäen tulenpalava kiire lähteä muuttamaan perustuslakia. Kiire oli niin kova, ettei hallitus voinut pohjata kantaansa huolelliseen harkintaan eikä perusteelliseen valmisteluun. Pikemminkin motiivina näyttää olevan se, että hallitus halusi tehdä kaikille mahdollisimman nopeasti selväksi, että se johtaa maata ja lainvalmistelua, eikä eduskunnan perustuslakivaliokunta.
Presidentin valtaoikeuksien vahvistaminen perustuslain muutoksella on raskaan sarjan poliittinen toimi paitsi menettelytavaltaan myös siksi, että se sotii niitä periaatteita vastaan, joille nykyinen perustuslaki pohjautuu. Perustuslakiuudistusten punaisena lankana on ollut jo pitkään Suomen poliittisen järjestelmän parlamentaaristen piirteiden vahvistaminen. Toinen kantava periaate on se, että päätösvaltaa EU-asioissa kuuluu pääministerille.
Vanhasen ja hallituksen avainministereiden ilmoitus tarkoittaa sitä, että suunta kääntyy nyt. Hallitus haluaa nimittäin vahvistaa presidentin asemaa siirtämällä hänelle ylimmä päätösvallan kaikissa kriisinhallintatehtävissä, joihin Suomi lähettää joukkojaan.
Hallitus on sitä mieltä, että ratkaisuvallan pitää kuulua puolustusvoimain ylipäällikölle kaikissa joukkojen lähettämispäätöksissä - myös silloin, kun on kyse EU:n kriisinhallinnasta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta tulkitsee taas perustuslakia niin, että pääministerin kuuluu päättää Suomen mukaanmenosta EU:n kriisinhallintatehtäviin, koska hän johtaa Suomen EU-politiikkaa.
Kokosoppa syntyi pohjimmiltaan uuden perustuslain tulkinnanvaraisuudesta, vaikka asiaan vaikutti myös se, ketkä perustuslakivaliokunnassa olivat tekemässä hallituksen ja presidentti Tarja Halosen kannan vastaista päätöstä. Kaiketi ainakin valiokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin (kok) sekä varapuheenjohtajan Arja Alhon (sd) persoonat ovat ärsyttäneet hallitusta ja presidenttiä, jotka olivat sopineet kriisinhallintalakiesityksen sisällön keskenään.
Olipa motiivi mikä hyvänsä, tällaiset kurinpalautusyritykset ovat politiikassa lyhytnäköisiä. Aivan erityisen arveluttavaksi menettelyn tekee vielä se, ettei hallitus halua kunnioittaa valiokunnan asemaa perustuslakien ylimpänä tulkitsijana. Uusi lakiesityshän tarkoittaa sitä, että hallitus yrittää sivuuttaa poliittista voimaa hyväksikäyttäen valiokunnan kannan.
Ainoa hyvä puoli yllätyskäänteessä on se, että kiista siirtyy presidentinvaalien yli. Vaikka peli vihelletään poikki, ottelua ei ole vielä ratkaistu. Finaali pelataan vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen.