Talous kasvaa kohisten. Työpaikkojen määrä lisääntyy, työttömyys laskee ja kansalaisten tulot kasvavat vauhdilla. Äkkiseltään tuntuisi, että hallitus voi viettää kissan päiviä. Taloustilanne on kuin prosessimiehen unelma: kun mitään ei tee, niin lopputulos on maksimaalisen hyvä.
Hallituksella on talouspoliittisella piirustuspöydällä positiivinen ongelma. Paino on jälkimmäisellä sanalla. Taas kysytään: onko maalla malttia vaurastua.
Varsinkin kokoomuksen poliittiset tavoitteet ja suhdannetilanne eivät käy yksiin. Korkeasuhdanteen aikana ei ole järkevää lisätä talouteen vauhtia veroalennuksilla tai menonlisäyksillä.
Sama ongelma, hieman pienemmässä mittakaavassa, on keskustalla. Mikäli demarit olisivat hallituksessa, tilanne olisi heidän osaltaan samankaltainen.
Talouspoliittiset käännökset ovat viime kuukausina olleet nopeita. Vaalien alla kaikki puolueet tarjosivat sekä palveluiden parantamista että veronalennuksia. Puolueet näkivät mahdolliseksi noin neljän miljardin euron pelivaran hallituskaudelle. Eri puolueiden painotukset yhtäältä julkisten menojen lisäyksen ja veronalennusten kesken hieman vaihtelivat. Poliittisen kentän oikealla laidalla korostettiin veronalennuksia ja vasemmalla julkisen menojen lisäämistä.
Ilonpilaajaksi vaalien alla ilmoittautui valtiovarainministeriö, joka ilmoitti, ettei ole olemassa neljää miljardia jaettavana, vaan valtiontaloudessa on kahden miljardin alijäämä. Puolueiden ja ministeriön näkemysero selittyy eroilla talousennusteissa. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan tulevan neljän vuoden ajanjaksolle osuu taantuma ja puolueiden käsitys lähivuosien taloudesta oli myönteisempi.
Hallituksen ohjelmassa on jo nähtävissä hieman varovaisuutta. Voidaan sanoa, että vaalienaluspuheista siirryttiin hieman lähemmäksi valtiovarainministeriön näkemystä. Hallitusohjelma rakentuu kuitenkin melko optimistisen näkemyksen varaan. Karkeasti ajatellen hallitus olettaa neljän vuoden aikana syntyvän noin 4 miljardia jakovaraa vuoteen 2011, josta vajaat kaksi käytetään verotukseen, reilu yksi miljardi palveluihin ja tulonsiirtoihin ja yksi miljardi ikääntymiseen varautumiseen.
Ikääntymiseen liittyviin kustannuksiin nähden tämä tavoite on vaatimaton. Palveluiden parantamiseen ja tulonsiirtojen lisäämiseen käytetään 1,3 miljardia enemmän kuin valtiontalouden kehyslaskelmassa ennakoidaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että demareiden vaaliohjelmassa tavoite oli miljardin verran suurempi.
Tuloveroja on tarkoitus alentaa reaalisesti neljän vuoden aikana 1,1 miljardia. Veronalennusten taso on reilu puolet kolmen edellisen hallituksen veronalennuslinjasta. Hallitus on lisäksi vihjaillut, että veronalennuslinja tulee olemaan pidättyväisempi, mikäli palkkaratkaisut ovat - sen käsityksen mukaan - liian runsaita. Tehdyistä palkkaratkaisuista pitäisi nyt seurata pidättyvyyttä veronalennuksiin.
Valtiovarainministeriön helmikuisessa laskelmassa esitettiin pidättyvyyttä, koska melko pian ajaudutaan taantumaan. Nyt perusteet ovat kääntyneet päinvastaisiksi. Pidättyvyyttä tarvitaan, koska talous uhkaa ylikuumentua. Johtopäätös on sama, vaikka perustelut ovat totaalisesti toiset. Tätä voisi kutsua joustavuudeksi.
Olennainen seikka hallitusohjelman talouspoliittisessa linjauksessa on periaate, jonka mukaan menojen lisäykset ja veronalennukset ajoitetaan suhdannetilanteen mukaan. Monien talouden mittareiden perusteella voidaan uhkaa talouden kuumentumisesta pitää todennäköisenä. Inflaatio on kiihtynyt rajana pidetyn kahden prosentin yli, kantohinnat ovat nousseet ennätystahtiin ja osaavan työvoiman pulasta kerrotaan päivittäin. Korko on noussut kaksinkertaiseksi parin vuoden aikana. Siitä huolimatta kauppa lainaluukulla käy vaarallisen vilkkaana.
Toistaiseksi hallituksen talouspolitiikalle on syytä antaa kohtuullisen hyvä arvosana. Suhdannetilanteen jatkuessa erityisen kuumana ei ole perusteita alentaa veroja eikä lisätä julkisia menoja. Talous ei ole vielä kuumentunut siinä määrin, että hätäjarrutukseen olisi tarvetta. Mutta väärin mitoitetulla talouspolitiikalla kuumentuminen voi johtaa vakaviin talouden häiriöihin.
Poliittisesti tilanne on kiusallinen. Vaalien alla annettujen lupausten lunastaminen on jossain vaiheessa aloitettava.
Ensimmäinen testi tulee loppukesästä kun hallitus alkaa tehdä ensi vuoden talousarviota. Suuret linjat tulevat noudattelemaan ministeriön pidättyväistä linjaa. Suuret veronalennukset ja menonlisäykset saavat odottaa rauhallisempia suhdanteita. Vaalilupauksia on kuitenkin alettava lunastaa. Siksi on todennäköistä, että tiettyjä veropäätöksiä tehdään, mutta niiden hintalappu ei tule olemaan erityisen suuri. Perintöveroa alennetaan todennäköisesti jo ensi vuonna. Keskustan kannalta on kiusallista, että ruuan arvonlisäverotuksen alennuksen ajoitus osuu hallituskauden loppupuolelle, vaikka inflaation torjunnan vuoksi nopeakin aikataulu voisi olla perusteltu.
Vaalikeskustelun ykkösteemaksi noussut tasa-arvotupo täytyy poliittisista syistä jollain lailla noteerata. Mietintä käykin parhaillaan kuumana siitä, miten saadaan vähällä rahalla näyttävä paketti. Palkkapaineet terveydenhuoltoalalla ovat sitä luokkaa, että ne purkautuvat tavalla tai toisella.