Hallituksen tähänastinen talouspolitiikka on laskenut sen katteettoman toiveen varaan, että talouskasvu tulee ja hoitaa ongelmat. Näin ei ole käynyt ja hallitus on hukkaamassa momentuminsa saada asiat raiteilleen.
Tällä viikolla alkavaan budjettiriiheen kohdistuukin poikkeuksellisen kovat paineet. Hallituksella on näytön paikka.
Näytön paikka oli myös viime kevään kehysriihitarkastelussa. Suuret odotukset eivät silloin täyttyneet, sillä työmarkkinaosapuolet eivät maanitteluista huolimatta tulleet hallitusta vastaan. Veroratkaisut kuitenkin tehtiin, ja niiden vaikutukset alkavat purra ensi vuonna.
Suuret rakenteelliset uudistukset ovat edelleen edessä.
Viivyttely olisi karhunpalvelus kansakunnalle, kun talouden keskeiset indikaattorit, rakennemurros, heikko kilpailukyky, valtionvelka, uhkaava työttömyys ja ikääntyvä väestö painavat päälle. Suomen kilpailukyvyn ja viennin osalta tilanne ei ole pelkästään huolestuttava, vaan vakava.
Rakenteellisiin ongelmiin hallitus on pyrkinyt vastaamaan kuntauudistuksella ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksella. Vauhdikkaan alun jälkeen toisiinsa kietoutuneet uudistukset ovat tahmautumassa asioiden vaikeuteen ja poliittiseen vastarintaan.
Vaikka talouskasvu yllättäisikin, ei Suomessa päästä seuraavan parinkymmenen vuoden aikana pakoon tiukkoja rakenteellisia reunaehtoja. Ei, vaikka kuinka niin toivoisimme.
Hallitukselle on viime päivinä annettu kilvan ohjeita, mitä sen pitää saada aikaan budjettiriihessä, ettei hukka peri.
Elvytyspuheet vellovat vapaana, puolesta ja vastaan.
Elvytys on monessa suhteessa perusteltua, mutta suuri erimielisyys vallitsee siitä, miten se tehdään: otetaanko lisää lainaa ja korjataan homekoulut, vai haetaanko elvytysvara säästämällä ja leikkaamalla etuisuuksista. Yhtälö pitäisi toteuttaa niin, että verotus ei kiristy ja kulutuskysyntä pysyy vireänä.
Lisäpaineita hallitukselle tuo poliittinen tilanne. Kansalaisten keskuudessa vallitsee syvä epäluottamus hallituksen kykyyn ratkaista edessä olevat talousongelmat, kuten Kalevan mielipidemittaus äsken osoitti.
Hallituksen omissa riveissä vallitseva epäluottamus kertoo asioiden vaikeudesta, mutta myös siitä, että hallituksessa tiedetään hyvin tulevien ratkaisujen sohaisevan omia kannattajia. Ylileveässä hallituksessa kaikki ovat joutuneet antamaan periksi, jolloin se ulospäin näyttäytyy periaatteista lipsumisena.
Hallituspuolueiden ohella paineet kohdistuvat myös oppositioon. Jos hallitustyöskentely ajautuu umpikujaan ja hallitus tavalla tai toisella vaihtuu, on opposition pystyttävä vastaamaan huutoonsa.
Uusintavaaleihin ei kuitenkaan ole halukkuutta. Hallituspuolueet todennäköisesti häviäisivät ja opposition pitäisi pystyä yhteisyöhön ja tekemään rakenneuudistukset.
Sutta ei pääse pakoon, vaan rakenneuudistus odottaa pöydällä, oli hallituksen kokoonpano mikä tahansa.