Värtön liikuntahallissa kohtaavat iltaisin korealaiset huudot, kurinalainen keskittyminen ja hallitut kamppailutilanteet. Oulun han moo don harrastajat ovat kokoontuneet harjoituksiinsa ja antavat näytteen siitä, mitä laji puhtaimmillaan on.
"Han moo do on muihin kamppailulajeihin verrattuna kokonaisvaltaisempi, eli tässä ei keskitytä niin kovasti yhteen alueeseen. Mukaan tulevat kaikki kamppailulajin elementit, lyönnit, potkut, heitot, taklaukset, mattotekniikka", kertoo maailmanmestari ja Oulun han moo don puheenjohtaja Jori Pisilä.
Hän innostui lajin pariin kymmenen vuotta sitten. Siitä asti se on pitänyt otteessaan.
"Kun aloitin, koin lajin tehokkaan näköiseksi, enkä ole tätä joutunut perumaan. Esimerkiksi alkeiskurssi on tehokas kunnonnostopaketti. Se on suunniteltu niin, että sinne voi tulla aloittelijakin", Pisilä kuvailee.
Han moo do ei ole pelkkää tekniikkaa ja fysiikkaa, vaan yhtä tärkeä osa alue löytyy henkiseltä puolelta. Maltti, kärsivällisyys ja keskittyminen korostuvat harjoituksissa, sillä kaikkia lajin hienouksia ei voi opettaa heti. Liikkeelle lähdetään yksinkertaisesti.
Kuntoa aletaan rakentaa alkeiskurssin aikana, ja samalla kehittyvät notkeus ja liikkuvuus. Vasta sitten siirrytään varsinaiseen tekniikkaan.
"Han moo do on perinteisen tyylinen kamppailulaji, joka vaatii keskittymistä ja pitkäkestoista harjoittelua. Kehittyminen ei tapahdu hetkessä", Pisilä korostaa.
"Minulla keskittyminen on parantunut myös muilla elämänaloilla", toteaa Han moo don pariin aikoinaan kaverin innoittamana tullut Elisa Anttiroiko. Hän on huomannut, että Han moo do on hyvä laji myös naisille.
"Tämä ei ole niin kova laji, vaan pehmeästikin voi harjoitella ja pitkään, sillä tässä kehittyy iän myötä. Siksi monet lajin mestarit ovat vanhempia. Naisille on myös omia kursseja, joten naisiin panostetaan lajissa", kertoo Anttiroiko, Suomen han moo don naisharrastajien vastuuhenkilö.
Elisa Anttiroikon mielestä han moo dossa motivoivat myös tavoitteet, eriväriset vyöt ja vyökokeet.
"Vyökokeet ovat minusta myös itsensä voittamista", mustan vyön haltija toteaa.
Suomessa on noin 80 han moo do -seuraa ja lajin harrastajakunta on laaja. Mukana on niin nuoria kuin viisikymppisiäkin. Suurin osa harrastajista sijoittuu näiden välimaastoon, kahdenkymmenen ikävuoden molemmin puolin.
Oulussa tälle kamppailulajille perustettiin oma seura vuonna 1994. Harrastajien määrä on vaihdellut kymmenen vuoden aikana. Tällä hetkellä seurassa on jäseniä 40-50. Alkeiskurssille pääsevät mukaan 15 vuotta täyttäneet.
"Ikäraja laitettiin tuohon, koska nuoriin pitää keskittyä toisella tavalla. He myös kaipaavat eri tyyppistä harjoittelua eivätkä jaksa sillä tavalla keskittyä lajiin", Pisilä perustelee.
Oulussa lajin pariin ehtii vielä mukaan, sillä kevään alkeiskurssi on juuri käynnistynyt. Pari ensimmäistä kertaa harjoituksissa voi käydä ilman osallistumismaksua.
Alkeiskurssin hinta on 100 euroa, josta 50 euroa on seuran jäsenmaksua, ja siihen kuuluu kolmen kuukauden alkeet sekä kolme kuukautta harjoittelua, yhteensä puoli vuotta. Maksu sisältää vakuutuksen.
"Kamppailulajeissa näyttää yleensäkin siltä, että moni käy muutaman kerran katsomassa ja kokeilemassa. Osalle laji sitten sopii ja osalle ei."
Jos lajin parin päätyy, siitä voi tulla enemmän kuin harrastus. Näin on käynyt sekä Jori Pisilälle että Elisa Anttiroikolle.
Jori Pisilä harjoittelee neljä kertaa viikossa, ja päälle tulevat omat harjoitukset sekä toisinaan myös viikonloppuleirit. Kotona hän tekee lisäksi tekniikkaharjoituksia, venyttelee ja juoksee.
"Ne eivät ole välttämättömiä varsinkaan harrastuksen alussa, mutta ne helpottavat pidemmän päälle kehittymistä."
"Tämä on jo elämäntapa. Siksi harjoitukset eivät ole rasite, vaan minä ainakin tykkään ja haluankin tehdä niitä omallakin ajalla", Elisa Anttiroiko perustelee.