Suomi on vähitellen vetäytymässä Afganistanin sotilaallisesta kriisinhallintatehtävästä. Ensimmäiset 50 sotilasta kotiutetaan ensi vuonna. Se on neljännes suomalaisjoukkojen vahvuudesta.
Suomen päätös on linjassa muiden maiden ratkaisujen kanssa. Afganistanilaisten itsensä on tarkoitus ottaa vastuu maansa turvallisuudesta vuoteen 2014 mennessä.
On luontevaa, että alueelta vetäydytään hallitussa järjestyksessä samaan aikaan kun afgaaniviranomaiset ryhtyvät vastaamaan sotilasoperaatioista, rauhanrakentamisesta ja siviiliyhteiskunnan nostamisesta ja-loilleen.
Selvää on, että kaikki kansainväliset joukot eivät voi vetäytyä kerralla. Siinä tapauksessa luvassa olisi vain uusi sekasorto.
Sotilaallisen kriisinhallinnan rooli muuttuu, kun joukkoja kotiutetaan. Erilaiset kouluttaja- ja kehitystehtävät samoin kuin perinteisen siviilikriisinhallinnan muodot korostuvat.
Niissä tehtävissä myös suomalaisten on syytä olla mukana. Ne ovat tehtäviä, joita kansalaiset pystyvät laajasti tukemaan. Luontevaa onkin, että Suomi lisää kehitysyhteistyötukeaan juuri Afganistanissa.
Suomi on kohta kymmenen vuoden ajan ollut mukana Naton Isaf-operaatiossa. Suomen joukkojen osallistuminen Afganistanin operaatioon on vuosien varrella herättänyt paljon keskustelua.
Sodan juuret ulottuvat kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltoihin tehtyihin terrori-iskuihin. Yhdysvallat vannoi kostoa ja Yhdysvaltain johtama liittouma hyökkäsi Afganistaniin, kun talibanit kieltäytyivät luovuttamasta Osama bin Ladenia.
Nopeutettua vetäytymistä vaativat ovat arvostelleet, että kyseessä ei Suomen osalta ole enää kriisinhallintaoperaatio ja että Suomi on joutunut sisällissodan osapuoleksi. Operaation puolustajat muistuttavat talibanien hirmuhallinnosta ja muun muassa naisten ala-arvoisesta ihmisoikeustilanteesta.
Suomalaiset ovat perinteisesti kunnostautuneet rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä. Afganistanissa puolestaan on koko ajan käyty veristä sisällissotaa. Hallituksen ja Naton tukemat joukot ovat taistelleet syrjäytettyjä talibaneja ja muita kapinallisryhmiä vastaan.
Vastaavasti suomalaisjoukot ja -komentajat ovat saaneet Afganistanissa arvokasta sotilaallista kokemusta. Kenttäolosuhteissa on hankittu osaamista sotilas- ja kriisinhallintaoperaatiosta samoin kuin kansainvälisten joukkojen yhteistoiminnasta erittäin vaikeassa ja sekavassa tilanteessa. Näitä asioita ei juuri voi harjoitella kotona.
Tilanne Afganistanissa ei ole vielä pitkään rauhallinen ja turvallinen. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian juurruttaminen ovat vasta alussa.
Alueiden erot ovat valtavia, etniset ryhmät ja klaanit kilpailevat vallasta ja keskushallinnon ote on monin paikoin löysä. Korruptio, huumekauppa ja ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää.
Kansainvälistä apua ja tukea tarvitaan maassa vielä pitkään, vetäytymisen takarajan jälkeenkin.