Oulun seudun kunnissa on meneillään vimmattu kilpailu kasvusta. Sen yksi mittari on asukasluku. Se on saatava näyttämään plussaa vaikka puoliväkisin. Oulun ympäristön lähikuntiin on tulijoita, joten siitä ei ole kysymys. Päin vastoin väkeä olisi tulossa enemmän kuin kuntien rahkeet antavat myöten. Muuttajan silmissä kiiluu väljälle tontille luonnonrauhaan pykätty omakotitalo, joka maksaa puolet siitä mitä kaupungissa.
Pulma vain on, ettei maaseutukunnissakaan ole tarjota tarpeeksi tontteja sellaisilta alueilta, joissa asemakaavoin on tarkasteltu rakentamista suunnitellusti ja otettu huomioon muutakin kuin yksittäisen rakentajan edut ja toiveet. Yhä useammin rakennuspaikka irtoaa suunnittelutarveratkaisulla -- ja yhä useammin vastoin yleiskaavan määräyksiä.
Samalla murenevat kuntien laskelmat siitä, missä väki kasvaa ja kuinka paljon. Alueelle saadut palvelut ovat heti kättelyssä liian pienet.
Oulun seudulla jo joka viides omakotitalo rakennetaan haja-asutusalueelle ja poikkeusluparakentamisen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Paikallinen ympäristökeskus on vuosia heristellyt sormeaan varottavasti ja vaatinut kuntapäättäjiltä kuria. Kunnat myöntävät lupia yleiskaavan vastaisesti sellaista tahtia, ettei ympäristökeskuksen kanttikaan kestä niistä kaikista ryhtyä valittamaan.
Hallitsematon rakentaminen tulee kalliiksi kaikille, niin kunnalle kuin lopulta asukkaallekin. Viime vuonna valmistuneessa Oulun seudun hajarakentamisselvityksessä haittapuolien lista oli vaikuttava: heikosti toimiva ja kallis katu- ja vesihuoltoverkosto, julkisen liikenteen puute, koulukuljetukset, vanhustenhoitopalvelujen ja päivähoidon hankaluudet. Toisaalta alueiden myöhempi suunnittelu vaikeutuu olennaisesti, kun siellä täällä töröttää rakennuksia juuri siellä, mistä olisi paras linjata tiet tai jättää maata yhteisiksi viheralueiksi. Myös maisema voi kärsiä, jos rakentamisessa ei ole yhteistä linjaa ja idyllisen kyläyhteisön jatkeena töröttääkin moderni lättäkatto.
Hajarakentamisselvityksessä haettiin myös keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Uusi asutus pitäisi ohjata jo rakennettujen alueiden täydentämiseen tai asemakaavoitetuille alueille.
Jos asemakaavoitetut alueet eivät nykyisellään kiinnosta, niitä tulisi tehdä houkuttelevimmiksi. Valittavana tulisi olla myös isoja tontteja ja rakentaminen pitäisi sijoittaa niin, että asukkaat voivat kuvitella elävänsä luonnon keskellä. Tietenkin alueen tulisi olla hyvin tieyhteyksien päässä. Lisäpisteitä antavat lähikauppa, ala-aste, päivähoitopaikat ja hyvät joukkoliikenneyhteydet.
Oleellisinta on, että kaavoitettuja tontteja on tarjolla riittävästi. Ympäristökeskuksen neuvo on kuntien yhteinen maapoliittinen ohjelma, jolla etsitään suuntaviivat raakamaan hankintaan.
Seudun yleiskaava voi toteutua vain, jos kaikissa seudun kunnissa onnistutaan ohjaamaan asuinrakentaminen ensi sijassa asemakaava-alueille.
***
Ulvilassa kokeillaan ensi kesänä "avointa taloa". Kenelle tahansa, joka haluaa kokeilla asumista jossain seudun 12 kylässä vuokrataan pientä työpanosta vastaan asunto vaikkapa kuukauden ajaksi.