petri.hakkarainen@kaleva.fi
Kainuun maakuntajohtaja, silloinen hallintokokeilun pääsihteeri Hannu Leskinen totesi neljä vuotta sitten, että jos Kainuuseen tarjottu ja vastaanotettu hallintokokeilu epäonnistuu, se ei kaada koko maata. "Kainuu on pieni alue, ja siten uhrattavissa yleisen edun vuoksi."
Herkkävaistoisimmat ovat jo aistivinaan uhrisavun tuoksun leijuvan sinisten vaarojen yllä.
Hallintokokeilu alkoi vuonna 2005 ja kestää näillä näkymin vuoden 2012 loppuun, vaikka entiseen tuskin palataan sen jälkeenkään. Maakunnan ja yhdeksän jäsenkunnan talouden alijäämät ovat yhteensä noin 40 miljoonaa euroa ja sadan miljoonan rajankin on joku nähnyt tulevina vuosina häämöttävän. Suunnan muutokseen ei ole työkaluja Kainuusta löytynyt, eikä niitä Helsingistäkään taida kukaan tuoda.
Hallintokokeilu markkinoitiin Kainuuseen hyvin, eikä maakunnassa nähty syytä olla tarttumatta tarjoukseen. Aika lailla enemmän valtion tukea - siis rahaa - tosin odotettiin, mutta oli pakko yrittää jotain. Samalla päästäisiin rakennemuutoksen rohkeaksi edelläkävijäksi.
Hallintokokeilua ei kuulemma saisi arvostella, se kun on vielä niin nuori ja vasta puhkeamassa kukoistukseensa. Sitä paitsi ilman kokeilua asiat voisivat kuulemma olla vielä hullummin. Jääräpäiset kainuulaiset kuitenkin antavat kuulua. Tuore mielipidetiedustelu kertoi, että melkein kaiken koettiin menneen maakuntamallin myötä pieleen.
Maakunnallisia palveluja pyörittävä henkilöstökään ei ole isäntänsä otteisiin tyytyväinen. Byrokratian koetaan lisääntyneen ja esimiesten kaikonneen monen portaan päähän. Sen verran kokeilusta ainakin on viisastuttu, että yhtä monimutkaisena mallia ei kannata muualle maahan viedä.
Kokonaistyöttömyys on Kainuussa edelleen maan suurinta. Työttömien työnhakijoiden määrä kyllä laski, mutta paljolti vuolaan muuttovirran takia. Väkiluku laskee nopeammin kuin missään muualla maassa. Aktiiviväestö lähtee, verotulot laskevat, talous ei kasva. Talvivaaran kaivoksella taitaa olla vähän liikaa paikattavaa.
Maakunnan tulosalueet kelaavat nyt kuulemma löysiä pois toiminnastaan. Onko niitä muka vielä jossain? Ja jos on, niin miksi ihmeessä?
Kunnat antavat nyt kuntayhtymän käyttöön 58,5 prosenttia tuloistaan. Osuutta pitäisi kuulemma nostaa ainakin 60,1 prosenttiin, eikä sekään taida riittää. Vanhat alijäämät painetaan taka-alalle, kun yritetään edes estää uusien syntyminen. Kunnissa ynnätään jo loppulaskua, sillä niiden maksettavaksi jäävät lopulta myös maakunnan rästit. Veroprosentteja on tietenkin nostettava taas ensi vuonna, mutta se ei kokonaisuutta kohenna.
Kuntayhtymän hallituksen varapuheenjohtaja Raimo Piirainen moittii päättäjäveljiään ja -sisariaan pään pensaaseen piilottamisesta. Hän näkee edessä lisää keskittämistä ja karsintaa. Maakunnan odotettu kuntokuuri tuntuu vaihtuneen vajain välinein toteutettavaan hätäensiapuun.
Piiroinen näkee Kainuun "tuuliajolla ajelehtivana hallintomöhkäleenä, jota ohjataan kepillä rannalta käsin, peläten sen rantautumista omaan kuntaan. Paitsi jos hyvää sattuu joskus lastina olemaan."
Vähän siltä se näyttää ja kuulostaa vierestäkin katsottuna. Kuntien rajat kasvavat maastossa umpeen, mutta mielissä ne piirtyvät yhä vahvoina. Yhteisen maakunnallisen hyvän autuutta on vaikea nähdä syrjäperältä, josta vähäiset palvelut karkaavat yhä kauemmas.