Oulun opetustoimen rahankäyttö pompahti keskusteluun, kun Nuottasaaren koulun rehtori väitti opetusviraston hallintokulujen nousseen seitsemässä vuodessa kahdesta miljoonasta peräti kymmeneen miljoonaan euroon. Samaan aikaan varsinaisen opetuksen kulut kasvoivat selvästi hitaammin. Kuulosti siltä, että virasto on sairastunut vakavaan hallintopöhöön.
Keskiviikon Kalevassa kuultiin viraston selitys. Sen mukaan hallintokulujen nousua selittää menojen muuttunut kirjaamiskäytäntö: koulujen rehtorien, apulaisjohtajien ja koulusihteerien kulut laskettiin aiemmin opetuksen mutta nykyään hallinnon kuluihin. Oletus tuhlailevasta byrokratiasta olisikin ollut siis perusteeton.
On hyvä, jos Oulun opetusvirastossa noudatetaan tarkan euron linjaa, joka kaupungin talouskurimuksen takia on entistä tähdellisempää. Jotta tähän varmuudella päästään, menojen tarkastelua ei kannata jättää vain nyt saatuun raporttiin. Erityisen tärkeää olisi saada vertailukelpoista tietoa siitä, millaisen hallintokoneiston varassa ja millaisin kustannuksin muut Suomen suurimmat kaupungit opetustointa pyörittävät.
Toivottavasti muut Suomen niin sanotut kuutoskaupungit tarttuvat ajatukseen, jota Oulusta nyt aiotaan esittää. Valaisevia mittareita on varmasti mahdollista löytää, vaikka kuluja kirjataankin kyseisissä kaupungeissa eri tavoin.
Kaikkiaan on erikoista, että kun kaupungit ovat keskenään vertailleet monia muitakin opetustoimen kustannuksia, hallinnon kustannukset ovat saaneet olla rauhassa. Menojahan hallinto aiheuttaa siinä missä opetustunnit tai kouluruokailu, eikä edes aivan vähän.