Pääkirjoitus

Hal­lin­ta­re­kis­te­ri yllätti jälleen

Hallintarekisteri herättää vakavia huolia, joihin on syytä saada kunnolliset ja ymmärrettävät vastaukset. Suomen tavassa käsitellä EU-asioita on jotain vikaa. Jälleen kerran asioista väitellään jälkijättöisesti eikä silloin kun niihin voitaisiin vielä vaikuttaa.

Kiistelty hallintarekisterilaki etenee täyttä vauhtia, vaikka sen piti olla kuollut ja kuopattu. Arvo-osuusjärjestelmään kuuluva lakiesitys herätettiin monien yllätykseksi henkiin hallituksen puoliväliriihessä.

Talousvaliokuntaa johtava Kaj Turunen (ps.) vei asian viime viikolla ripeästi eteenpäin. Eduskunta sai hallituksen lakiesityksen käsiinsä heti vapun jälkeen. Jarrumiehenä olleet perussuomalaiset käänsivät jostain syystä takkinsa. Tarkkaa syytä mielenmuutokseen ei ole saatu.

Näkemykset hallintarekisterin merkityksestä ovat sen verran ristiriitaisia, että tavallisen kansalaisen voi olla vaikea hahmottaa, mistä lopulta on kyse. Polttava kysymys on, tuoko muutos Suomeen uusia sijoituksia vai johtaako se verojen välttelyyn ja omaisuuksien peittelyyn. Vastaus riippuu siitä, keneltä asiasta kysyy.

Kysymyksessä on vuodelta 2014 peräisin oleva EU:n arvopaperikeskusasetus, jota Suomi on panemassa täytäntöön. Asetus mahdollistaa sen, että yritykset voivat valita EU-alueelta sen arvopaperikeskuksen, jonka kautta ne laskevat osakkeensa liikkeelle.

Tämän jälkeen hallintarekisteriin merkittyjen osakkeiden omistajaa ei useimmissa EU-maissa tarvitse kertoa. Jos suomalaisyhtiö sitä vastoin laskee osakkeensa liikkeelle kotimaassa, omistuksia ei voi piilottaa hallintarekisteriin.

Oppositio on moittinut hallituksen esitystä siitä, että omistusten hallintarekisteröinnin salliminen ulkomaiden kautta voi lisätä omistusten piilottelua, veronkiertoa ja talousrikollisuutta. Nämä ovat vakavia epäilyjä, joihin on syytä saada kunnolliset vastaukset.

Huolta on herättänyt myös se, miten tulevan sote-uudistuksen yhteydessä saadaan tietoa päättäjien ja palvelua tarjoavien yritysten kytkennöistä, jos omistukset on piilotettu hallintarekisteriin. Jo pitkään on ihmetelty, miksi eräät kansainväliset terveysjätit maksavat niin vähän veroja Suomeen.

Arkijärki puhuu sen puolesta, että suorat omistukset ja lyhyet omistusketjut lisäisivät näkyvyyttä ja omistusten turvallisuutta. Toisaalta on ymmärrettävää, että lainsäädäntöä rukataan yhtenäiseksi kilpailijamaiden kanssa. Suomessa käytössä olevat säännöt eivät voi olla kovin erilaiset kuin muualla.

Talousvaliokunnan mietintöönsä lisäämien lausuntojen toivotaan mahdollistavan omistusten julkisuus jatkossakin.

Valtiovarainministeriö on ryhtynyt valmistelemaan toimia, joilla tiedonsaanti voitaisiin turvata hallintarekisteröidyistä osakkeista.

Keinovalikoimassa on lähdeverotus, omistusten julkisuus ja seuraamusmenettely.
Hallintarekisteristä noussut kohu osoittaa, että Suomen tavassa käsitellä EU-asioita on jotain vikaa. Hallintarekisteriä perustellaan EU-lainsäädännöllä, mutta samalla on muistutettu olemassa olevasta poikkeusmahdollisuudesta.

EU-lainsäädäntö kelpaa aina keppihevoseksi politikointiin. Jos muuta keinoa ei enää ole kuin hyväksyä EU-asetuksen välttämättömyys, miksi asiasta väitellään vasta nyt eikä silloin kun asioihin olisi voinut vielä vaikuttaa.