Väittely pörssiomistusten julkisuudesta on palaamassa kuumaksi puheenaiheeksi ja todennäköisesti lakihankkeeksi.
Valtiovarainministeriö on julkaissut muistion, jonka mukaan suomalaisten pörssiomistustietojen piilottaminen hallintarekisteriin ulkomailla toimiviin säilytysyhtiöihin sallittaisiin.
Ulkomainen hallintarekisteri häivyttäisi näkyvistä todellisen osakkeenomistajan. Julkisissa tiedoissa olisi saatavilla vain osaketta säilyttävän pankin tai yrityksen nimi.
Hallintarekisteri on poliittinen hanke, jota VM ajaa kokoomuksen
tuella. EU ei vaadi tällaisen rekisterin käyttöä tai pörssiomistusten julkisuuden kaventamista.
Alexander Stubb (kok.) johtama edellinen hallitus oli sallimassa hallintarekisterin vuosi sitten. Hanke eteni lakiesitykseksi, mutta Sdp:n esittämä kova kritiikki hallituksen sisältä torppasi muutoksen.
Stubb on valtiovarainministerinä jatkamassa siitä, mihin hän pääministerinä jäi.
Hallintarekisterin käyttämiselle löytyy runsaasti perusteluita niin valtiovarainministeriöstä, elinkeinoelämästä kuin pörssisijoittajilta.
Menettely on sallittu Suomessa ulkomaisille sijoittajille. Finanssialan keskusliitto ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK ovat tasapuolisuuden nimissä vaatineet, että rekisteri tulisi ulottaa myös suomalaisten pörssiomistuksiin.
Valtiovarainministeriö puolustaa rekisteriä Suomen arvopapereiden säilytys- ja selvitysmarkkinoiden avaamisella kilpailulle.
Tällä hetkellä vain Euroclear-konserni tarjoaa osakesäilytys- ja liikkeellelaskupalveluja. Konserni toimii käytännössä monopoliasemassa, mikä ei sovi markkinatalousmaahan.
On kuitenkin epäselvää, vaatiiko arvo-osuustilien kilpailun parantaminen nimenomaan pörssiomistusten kätkemistä hallintarekisteriin.
Lisäksi VM:n esitys aiheuttaisi toteutuessaan eriarvoisuutta koti- ja ulkomaisten osakesäilyttäjien kesken. Suomalainen hallintarekisterin ylläpitäjä joutuisi julkistamaan omistustietoja, mutta ulkomainen toimija ei.
Avoimen mallin muuttaminen suljetummaksi aiheuttaa vastustusta monella suunnalla. Piilottaminen syö luottamusta ja herättää epäilyksiä sijoitustoiminnan varsinaisesta luonteesta.
Hallintarekisterin pelätään helpottavan veronkiertoa ja rahanpesua. Houkutus valonarkojen omistusten piilottamiselle kasvaa, sillä viranomaiset eivät voisi saada ulkomaisesta rekisteristä muuta kuin säilyttäjäpankin nimen.
Poliisin on vaikea päästä kiinni harmaan talouden lonkeroihin, kun vastassa on nimettömiä omistajia ja pankkisalaisuuteen vetoava säilyttäjä.
Hallintarekisteri kaventaa myös politiikan avoimuutta ja talouden vallankäyttäjien valvontaa. Se veisi medialta ja tutkijoilta mahdollisuuden selvittää politiikan ja talouden päättäjien omistuksia. Kenenkään etua ei palvele, että yhteiskunnallisiin päätöksiin vaikuttavat talouskytkyt on helposti muutettu nimettömiksi omistuksiksi.
Pääkirjoitus