Suomi putosi tietoyhteiskuntakehityksen keskikastiin, eikä kyseessä ole vain imago-ongelma. Verorahaa ja työvoimaa haaskaavat päällekkäistoiminnot pitää purkaa ja raivata esteet toimivien palvelujen tieltä.
Tietoyhteiskunta on terminä kulunut ja käsitteenä epämääräinen, mutta sen voi esimerkiksi määritellä yhteiskunnaksi, jossa uusin tieto- ja viestintätekniikka on laajasti kansalaisia hyödyttävässä käytössä. Suomi oli tämän kehityksen kärkeä 1990-luvun jälkipuoliskolla. Meitä esiteltiin maana, jossa kännykkä levisi kaikkein nopeimmin arjen käyttökapineeksi.
Sen jälkeen vauhti on hiipunut. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan keskiviikkona julkistama raportti Nykyaikaa etsimässä nostaa esiin etenkin julkisen hallinnon kankean etenemisen. Samasta todistavat kansainväliset vertailut. Esimerkiksi Economist Intelligence Unitin mukaan Suomen julkishallinto on digitaalisten palvelujen käyttöönotossa sijalla 20.
Vertailun vuoksi voi katsoa vaikka Suomenlahden yli. Lähes kaikilla Viron kansalaisilla on käytössään sähköinen henkilökortti, johon on liitetty laajat käyttöominaisuudet. Suomessa kortin käyttö on jämähtänyt alkumetreille.
Tietoyhteiskuntaa ei tarvita, jotta pääsisimme taas näkyville maailman viestimissä. Kyse on arjen helpottamisesta sekä tuottavuuden välttämättömästä nostosta. Jälkimmäistä ei ole tarpeen tavoitella, jotta rikkaat rikastuisivat vaan jotta rahaa riittäisi köyhienkin palveluihin.
Vaikka Eva-raportin näkemykset kuulostavat välillä tekniikkauskovaisten julistukselta, sen pohjalla olevalle perusviestille ei kannata nyrpistää nenää.
Tekijäryhmä sanoo muun muassa, että tietoyhteiskuntaa on meillä kehitetty liian siilomaisesti julkishallinnon sektoreiden mukaan. Tässä kannassaan raportti ei ole yksin. Jo vuonna 2003 OECD kritisoi Suomea siitä, että julkisten palvelujen sähköiset ratkaisut heijastavat hallinnon organisoitumistapaa eikä jonkin uuden kehittämistä.
Herääminen on ollut hidasta, mutta toivottavasti se on nyt tapahtunut. Pääministeri Matti Vanhanen sanoi Evan raporttia kommentoidessaan, että Suomi ajaa tietoyhteiskuntaan vanhalla Mersulla. Vertaus on hyvä, mutta siihen on pakko lisätä, että Vanhanen on ollut maan tärkein toimeenpanovallan haltija alkaen samasta vuodesta, jolloin OECD kritiikkinsä esitti. Ainakin pääministerin avustajien olisi pitänyt havahtua jo paljon aiemmin.
Evan raporttia ennakoiden arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta toi jo tiistaina esiin omia ehdotuksiaan muutosten aikaansaamiseksi. Esimerkiksi julkinen informaatio kuten kartat, tilastot ja erilaiset rekisterit pitäisi avata mahdollisimman avoimesti kansalaisten ja elinkeinoelämän käytettäväksi. Tavoite on hyvä.
Neuvottelukunnan mielestä valtionhallinnon pitää ottaa vastuu hallinnon tietoyhteiskuntakehityksen vauhdituksesta. "Voimakasta konserniohjausta" perää myös Evan raportti. Viestintäministeri Suvi Lindén epäili keskiviikon Kauppalehdessä, että omia järjestelmiään kehittäneet kunnat saadaan yhteiseen ruotuun vain lain voimalla.
Jos niin pitää tehdä, niin toimiin vain.
Se on varmaa, että kun julkishallinnon tietojärjestelmiä aletaan virtaviivaistaa, esiin ryhdytään nostamaan kaikenlaisia vaikeuksia kuten tietosuoja- ja tietoturvakysymyksiä. Niiden yli on kuitenkin päästy muuallakin.
Samoin joku nykyisestä sekavasta tilanteesta hyötyvä voi menettää valtaa, rahaa tai joutua toisiin töihin. Poliittisten päättäjien pitää kuitenkin katsoa yhteiskunnan ja kansalaisten kokonaisetua.