Ensi vuoden alun presidentinvaaliin on tulossa paljon enemmän värinää kuin vielä muutama kuukausi sitten näytti. Tämän viikon yllätys oli se, että kisaan aikoo lähteä kansalaisliikkeen ehdokkaana korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg.
Kyse ei tosin ole ilmoitusasiasta. Ehdokkaaksi päästäkseen Hallberg tarvitsee taakseen vähintään 20 000 äänioikeutetun perustaman valitsijayhdistyksen. Hän itse arvelee, että nimien keruu kyllä hoituu.
Suurinta tukea Hallbergin ehdokkuus saanee Itä-Suomessa. Hän on kotoisin
Joensuusta, toimii Pohjois-Karjalan valtuuskunnan puheenjohtajana ja on ollut myös Itä-Suomen yliopiston neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Ehdokkuutta ajatellen Hallbergilla on kuitenkin myös heikkouksia. Ensinnäkin hän on korkeasta tehtävästään huolimatta tavallisten äänestäjien joukossa aika tuntematon. Toiseksi hänellä ei ole takanaan puoluekonetta, jolla olisi kokemusta vaalikampanjan vetämisestä ja rahaa.
Kolmanneksi hänellä ei ole kokemusta ulkopolitiikasta, presidentin tärkeimmältä vastuualueelta.
Kun ilma kuitenkin on sakeana ärtymystä poliitikkoihin ja puolueisiin, Hallbergin olisi mahdollista esiintyä toisenlaisena, ryvettymättömänä ehdokkaana.
Kaikkiaankin olisi kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän kannalta myönteistä, jos presidentinvaaliin nousee ehdokkaita muualtakin kuin puolueista. Historia ei tosin lupaa riippumattomille ehdokkaille paljoa.
Tuorein tapaus on vuodelta 2006, jolloin ehdokas Arto Lahti sai vaivaiset 0,43 prosenttia äänistä. Toisaalta historia lupaa hyvää KHO:n presidentin ehdokkuudelle. Siltä paikalta presidentiksi nousi K.J. Ståhlberg.