Päättynyt viikko jää Suomen poliittiseen historiaan, mutta ei vain sen takia, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä hajosi, ettei hallitus hajonnutkaan ja että kuultiin syytöksiä puolueen kaappaamisesta ja seteliselkärankaisuudesta.
Suomalaisessa politiikassa puhuttiin tällä viikolla paljon, vaikkakin ehkä hivenen myös tarkoitushakuisesti, arvoista ja että vedettiin raja sille, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Tapahtumissa oli mukana paljon poliittista peliä, mutta myös muuta.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) arvioivat, käytyään keskustelun perussuomalaisten uuden puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kanssa, puolueen muuttuneen Jyväskylässä niin paljon, ettei sen kanssa voi olla samassa hallituksessa.
On sivuseikka, oliko Kesärannan keskustelu vain silmänlumetta. Tärkeintä oli linjaus, joka sai kehuja jopa oppositiopuolueilta.
Johtopäätös tästä on, että niin kauan kuin perussuomalaiset on halla-aholaisilla linjoilla etenkin maahanmuutto- ja EU-kysymyksissä, muut puolueet eivät lähde sen kanssa hallitukseen. Edelliset hallituskelvottomat puolueet olivat kokoomus ja SMP, ulkopoliittista syistä.
Perussuomalaisten veri punnitaan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Niissä mitataan, mikä on nuivan maahanmuutto- ja EU-politiikan todellinen kannatus.
EVAn tuoreessa tutkimuksessa mitattiin kolmen kuvitteellisen populistipuolueen suosiota. Ykköseksi nousi äärikansallinen populistipuolue 25 prosentin kannatuksella. Tutkimuksen muuttumisesta todeksi vaaleissa on kuitenkin pitkä matka.
Näyttää vahvasti siltä, että perussuomalaiset on vastaedes ruotsidemokraattien tapaan poliittisessa karanteenissa, josta puolue pääsee ulos vain veret seisauttavalla vaalivoitolla tai muuttamalla linjaansa.
Suomen ja Ruotsin tilanteet eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Ruotsissa on maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia monin verroin Suomeen nähden. Lisäksi ruotsidemokraattien pääsyä vaa’ankieleksi helpottaa se, ettei Ruotsissa ole tapana tehdä yhteistyötä yli blokkirajan. Suomessa se on vanha perinne.
Jyväskylän puoluekokous osoitti, ettei Halla-aho niinkään johda kuin myötäilee kannattajiaan. Kun esimerkiksi keskustan kenttäväki kapinoi aikoinaan Euroopan unionin jäsenyyttä vastaan, puheenjohtaja Esko Aho käänsi kenttä- väen pään. Se on tiukoissa paikoissa johtajan tehtävä. Monet presidentit ovat uineet tarvittaessa voimakkaaseenkin vastavirtaan.
Perussuomalaiset olisi vallan hyvin voinut pysyä kasassa, jos olisi ollut poliittista hoksnokkaa valita edes yksi soinilainen varapuheenjohtajistoon. Johannes Virolaisen sanoin politiikassa ei kannata hakea selkävoittoja, pistevoitto riittää.
Oulussa Arktisessa foorumissa joviaalisti myhäillyt Timo Soini saa miettiä sisimmässään, ahnehtiko hän liikaa kannatusta sietämällä puolueessa rasismiin kallellaan olevia voimia, jotka kiittivät ja nousivat nyt valtaan. Soinin luoman puolueen piti hajota ennen kuin tämä tuli Soinille selväksi.
Perussuomalaisten ryhmästä lähteneet tekivät, joko aidosti tai laskelmoiden mutta tekivät kuitenkin, saman valinnan kuin keskusta ja kokoomus tekemällä irtioton halla-aholaisista. Samalla tavalla enemmistökommunistit vetivät vuonna 1984 rajan taistolaisiin, joiden kanssa puoluetaistelu kesti yli 15 vuotta.
Uudesta vaihtoehdosta voi tulla vaaleissa entinen vaihtoehto, ja mikään ei takaa, että myös uv alkaa rakoilla tai jopa vuotaa takaisin perussuomalaisiin.
Maahanmuuttoon saa ja pitää suhtautua kriittisesti aivan kuten kaikkeen muuhunkin. Kaikilla tänne tulleilla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, ja terrorismin tehokkaaseen torjuntaan tarvittava lainsäädäntö on saatava ajan tasalle.
Ihmisyydellä, ihmisarvoilla ja niitä määrittävillä kansainvälisillä sopimuksilla ei voi kuitenkaan pyyhkiä pöytää.
On linjansa valinnut, kun on kirjoittanut, vaikka ei enää puoluejohtajana kirjoittaisikaan, ”ihmissaastasta”, hekumoinut homon ampumisella sekä kutsunut maahanmuuttajaraiskaajan karkottamista vastustavan naisen joutumisen maahanmuuttajaraiskaajan raiskaamaksi ”iloiseksi asiaksi”.