Oona Jauhiainen, 15, on syystäkin ylpeä kaninkasvattaja. Hänen kaninsa, reilun kymmenen kuukauden ikäinen Halimione, arvioitiin näyttelyn parhaimmaksi kaniksi.
Arvo tuli vuoden viimeisestä suuresta näyttelystä, Helsingin Grand Gaalasta, jossa voittoa tavoitteli kaikkiaan 170 kania.
Suuri pokaali komeilee nyt olohuoneen pöydällä Oona Jauhiaisen kotona Haapajärvellä.
Tuomarit kiinnittivät näyttelyssä huomiota kanin käyttäytymiseen ja käsiteltävyyteen. Kanin pitää olla puhdas, hyvin hoidettu ja hyväkuntoinen. Rodulla tai ulkonäöllä ei sinänsä ole suurta merkitystä.
"Olen ilmeisesti osannut kasvattaa hyväkäytöksisen kanin", Oona Jauhiainen otaksuu.
Hän toteaa Halimionen tottuneen siihen, että sitä harjataan ja puunataan. "Se ei stressaannu käsittelystä."
Voitto ei ole tärkeintä yläkoulun yhdeksättä luokkaa käyvälle kaninhoitajalle. Halimione on saanut lisänimen Tähti, mutta se on hoitajalleen silti yhtä hyvä ja rakas lemmikki, vaikka se ei voittaisikaan. "Menestys kyllä kannustaa hoitamaan kaneja entistä huolellisemmin", hän tunnustaa.
Halimione on risteytyskani ja oma kasvatti. Oona ja hänen äitinsä Marja Vihantola teettivät tarkoituksella yhdellä naaraalla poikasia. Niitä syntyi kolme: Halimione, Hibiscus ja Helianthus - nimet tulevat kasvien nimistä.
Tyttökani Halimione on niistä erikoisin. Sen luonne ja ulkonäkö poikkeavat eduksensa muista sisaruksista.
Vaikka Halimione on ylettömän pehmoinen, se ei ole pehmolelu eikä näyttelyesine."Se on elävä olento, jonka pitää saada arvoisensa kohtelu", Oona Jauhiainen korostaa.
Oona Jauhiaisella ja Marja-äidillä on kaikkiaan kahdeksan kania. Ensimmäinen hankittiin vajaa neljä vuotta sitten. Myös muut kuin Halimione ovat menestyneet näyttelyissä. Pokaaleja on kertynyt parikymmentä ja ruusukkeita 70.
Kanit ovat kuin perheenjäseniä. Niillä on oma huone perheen omakotitalossa. "Se on kätevää. Nenä huomaa heti, kun on aika siivota häkit", Oona Jauhiainen huomauttaa.
Siitä, että kanien määrä pysyy kahdeksana, pidetään tarkka huoli. Samassa häkissä asuu aina kaksi kania, tyttö- ja poikakani. Poikakanit on leikattu.
Hoitovastuu, kuten kanien ruokinta ja hoito sekä häkkien siivous, puolittuu tyttären ja äidin kesken.
Yhdessä kaneja viedään myös näyttelyihin keskimäärin kerran kuussa ympäri Suomen. Oonan kaksi veljeä, jotka eivät perusta kaniharrastuksesta, jäävät kotiin.
Kanit eivät ole perheen ainoita lemmikkejä. Olohuoneeseen on rakennettu iso häkki, josta kuuluu vienoa piipitystä. Äänen saavat aikaan neljä pientä sini- eli kiinankääpiöviiriäistä. Liskokin, leopardigekko, talosta löytyy.
"Ne eivät häiritse toisiaan", Oona Jauhiainen kuittaa.