Saamelainen kulttuuri on saanut oman hakuteoksen. Helsingin yliopiston tutkijoiden toimittama teos kertoo 470 hakusanassa sekä saamelaisten aineellisesta että ei-aineellisesta kulttuurista ja niiden ehtoihin vaikuttavasta luonnonympäristöstä.
Hakuteos on tarkoitettu kansainväliseen levitykseen, siksi englanti kielenä.
Hakusanojen määrä saattaa tuntua pieneltä, kun kohde on kokonaisen kansan ja Euroopan ainoan alkuperäisväestön kulttuuri.
Suuri osa hakusanoista laajenee kuitenkin pienoisartikkeleiksi. Saamelaisten alkuperää ja kieltä sekä asumista ja poronhoitoa, alueen eläimistö ja kasvistoa, laestadiolaisuutta ja saamen kielen tutkimusta käsittelevät artikkelit.
Kirjan tavoitteena on arvioida kriittisesti vanhempaa saamelaisia koskevaa tutkimusta, lappologiaa, ja esitellä sen korvannutta saamentutkimusta.
Se ulottuu monille tieteenaloille, kuten kielitieteeseen, arkeologiaan, talous- ja yhteiskuntatieteisiin, kulttuurintutkimukseen, kulttuuriantropologiaan, uskontotieteeseen, kirjallisuustieteeseen sekä historiatieteen eri alueille.
Saamentutkimus on sekä saamen kieltä ja kulttuuria tutkiva ja opettava tieteenala. Se on myös yleisnimitys monitieteiselle tutkimusohjelmalle.
Lappologian ja saamentutkimuksen perusero on näkökulmassa. Lappologi katsoi saamelaisia ulkopuolelta, edustamansa tieteenalan tai oppineisuutensa teoriatornista. Saamentutkimus pyrkii katsomaan kohdetta kulttuurin sisältä ja läheltä.
Takaliepeessä kirja määritellään osaksi suurta käännettä lappologiasta saamelaistutkimukseen. Siihen nähden on yllättävää, että saamentutkimusta käsittelevät hakusanat keskittyvät miltei yksinomaan kielitieteeseen.
Lukijaa ei auta, että Irja Seurujärvi-Kari käyttää miltei puolet suppeasta saamentutkimuksen yleisesittelystä lappologian arvosteluun.
Sitä on kyllä syytäkin arvioida kriittisesti, mutta arvostelun suhteeton osuus hakusanan yhteydessä kutistaa saamentutkimuksen ei-lappologiaksi.
Hakusanan loppuosakin on tutkimus- ja saamelaispoliittista julistusta.
Myös Risto Pulkkisen kirjoittamaa lappologia-hakusanaa voi pitää suppeana. Siitä saa käsityksen, että erityisesti 1800-luvun puolivälin vaiheilla muotoutunut moderni lappologia oli kiinnostunut pelkästään saamelaisten uskonnosta ja kansanrunoudesta.
Hyväntahtoisesti voi ounastella, että lappologia- ja saamentutkimus-hakusana ovat jääneet sokeaan pisteeseen, koska ne ovat kirjoittajille itsestään selviä.
Teoksen toimittajat ovat keskittyneet niiden pähkäilemisen sijasta huolehtimaan, että saamelaisia koskeva nykytutkimus pääsee esittelemään tuloksensa kirjan lukuisissa muissa hakusanoissa.
Siinäkin on aukkoja, jotka paljastuvat kirjoittajaluettelosta. Huomiota kiinnittää Oulun yliopiston Giellagas-instituutin tutkijoiden lähes täydellinen poissaolo.
Sattumako lie, että myös instituutin saamen kielen professori Pekka Sammallahti ja saamelaiskulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola puuttuvat joukosta.
Toimitustyössä on huolimattomuutta: muuan Oulun yliopiston tutkijaksi mainittu Pekka Isaksson on kyllä kelpuutettu kirjoittajalistalle. Hänelle on annettu nimilyhennekin, PIn.
Yhtään hänen kirjoittamaansa hakusanaa ei ole kirjassa. Sen tiedän varmasti.
Huomenna maanantaina vietetään saamelaisten kansallispäivää.