Asettuupa yhdysvaltalainen Edward Snowden minne tahansa pakomatkansa päätteeksi, keskustiedustelupalvelu CIA:n entinen työntekijä on jo jättänyt nimensä verkkomaailmaa ja suurvaltavakoilua koskevaan historiaan.
Jos Snowdenin kotimaa voisi päättää, yksi häntä koskeva luku kirjoitettaisiin hänen vankilavuosistaan.
Etenkin Yhdysvaltain ulkopuolella Snowdenista on kuitenkin tullut sankari, joka paljasti supervallan kyseenalaiset menettelytavat.
Jo nyt voi arvioida, että Snowdenin paljastukset ovat merkittävämpiä kuin Wikileaks-verkoston kolmisen vuotta sitten julki tuomat diplomaattisähkeet. Niitä oli satojatuhansia, mutta poliittisesti painavia paljastuksia ei lopulta tullut moniakaan.
Snowdenin kertomat tiedot osoittavat, kuinka laajasti ja röyhkeästi Yhdysvallat ja sen liittolaisista etenkin Britannia operoivat verkossa.
Samoin paljastukset ovat tuoneet raadollisesti näkyviin sen, miten heikosti suojattuja viestintäverkot lopulta ovat.
Huomiota herättävää on se, että esimerkiksi Yhdysvaltain turvallisuusvirasto NSA ei oikeastaan ole edes yrittänyt kiistää Snowdenin kertomien tietojen totuuspohjaa.
Raivoa maassa on herättänyt lähinnä se, että kolmikymppinen verkkospesialisti meni ja kertoi tietonsa julki.
Tuore paljastus taas kertoi, kuinka laajaa Britannian tiedusteluviraston GCHQ:n urkinta on. Snowdenin mukaan Britannia tarkkailee internetin runkoyhteyksiä ja siellä kulkevaa viestintää, jopa suomalaisillekin tuttua Facebookia.
Tarkkailuun Britannialla on hyvät mahdollisuudet sijaintinsa vuoksi: monet Atlantin pohjalla kulkevat kaapelit nousevat maalle Britanniassa.
GCHQ:lle olisi jopa annettu mahdollisuus asentaa omia laitteita valokuitukaapeleiden yhteyteen.
Virasto itse sanoo noudattavansa Britannian lakeja. Noin voi jopa olla, sillä jo Pohjois-Irlannin terrorin perintönä tiedusteluelinten valtuudet ovat vankat.
Uusia oikeuksia on annettu myös tämän vuosituhannen terrori-iskujen jälkeen.
Kyse jupakassa ei pohjimmiltaan ole siitä, mitä valtioiden lait sanovat, vaan siitä, onko niiden toiminta moraalista. Nyt kansallisen turvallisuuden ja valtion edun nimissä tehdään asioita, joissa muun maailman kansalaisten yksi keskeinen perusoikeus, viestinnän salaisuus, ei paljon paina.
Selviö on myös se, ettei vakoilussa ole kyse vain omien kansalaisten suojelusta vaan aivan perinteisestä suurvaltojen välisestä hegemoniakamppailusta.
Snowdenin paljastusten takia tulilinjalle ovat joutuneet Yhdysvallat ja Britannia.
On päivänselvää, että omat verkkovakoiluhankkeensa ovat myös esimerkiksi Kiinalla ja Venäjällä. Tietovuotajia toivottavasti saadaan myös sieltä.
Etenkin Yhdysvallat on hanakasti syyttänyt Kiinaa verkkohyökkäyksistä ja -vakoilusta.
Snowdenin kertoman perusteella vieraissa käydään vuoroin. Voikin olettaa, että lähiaikoina Yhdysvallat ja Britannia puhuvat itseensä kohdistuvasta verkkovakoilusta paljon aiempaa vaimeammin äänenpainoin.