Humalainen mies riepottaa naista hiuksista, lyö ja potkii. Kun uhri palaa tajuihinsa, hän ei näe hyvin. Verta on tullut nenästä ja suusta, pää on kipeä ja arka.
Mies selviää, niin nainenkin. Tappelukohtaus painetaan villaisella, niin kuin edellinen ja sitä edellinenkin.
Tavallinen tapaus. Naisia pahoinpidellään Suomessa ilmeisesti päivittäin. Ainakin on arvioitu, että joka viides suomalainen avio- tai avovaimo on kohdannut väkivaltaa läheissuhteissaan ja että vuosittain noin 90 000 naista joutuu väkivallan kohteeksi. Tavallista on sekin, että hakkaamisesta ei nosteta oikeusjuttua. Perheväkivalta jää usein piiloon.
Kertomuksen mies taitaa jo unohtaa tapaukset ja eroaa kaikessa hiljaisuudessa naisystävästään.
Kunnes eräänä päivänä tapaukset tulevat julkisuuteen. Mies on tunnettu virkamies, ja Sonera-jupakan tutkijat löytävät ääninauhan, jossa mies yrittää urkkia naisystävänsä kännykkään tulleiden puheluiden alkuperää. Pahoinpitelytkin nousevat päivänvaloon. Syntyy koko maata kiinnostava oikeusprosessi. Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä vaati, että sisäministeriön entinen kansliapäällikkö Kari Häkämies tuomitaan törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta pahoinpitelystä sekä yllytyksestä teleurkintaan.
Jos koko muussa tapauksessa ei ollut mitään ainutlaatuista, niin tuomiossa on. Kolme pahoinpitelyä tulkitaan kaikki tavallisiksi pahoinpitelyiksi, myös se, jossa nainen muistaa saaneensa potkuja niin päähän kuin kylkeensä. 90 päiväsakkoa riittää Raaseporin käräjäoikeuden mielestä Häkämiehen rangaistukseksi.
Vastaavan tuomion on aiemmin voinut saada paljon vähemmästä. Esimerkiksi yhdestä tavallisesta pahoinpitelystä on langetettu 90 päiväsakkoa. Tai tavallisesta rattijuopumuksesta. Tai huumausainerikoksesta. Ajatellaanpa Jussi Ahteen kokaiinitörttöilyä, 100 päiväsakkoa. Tai dopingtutkija Timo Seppälän törkeää rattijuopumusta, 80 päivää ehdollista vankeutta ja 50 päiväsakkoa. Tulee mieleen, että oikeuden edessä Häkämies on eri mies.
Tai sitten rikos oli vähäpätöinen.
Raaseporin käräjäoikeuden tuomio on monen mielestä niin lievä, että se viestii, ettei Kari Häkämies ole syyllistynyt kovin vakavaan rikokseen.
Naisystävän tai vaimon hakkaaminen on hävettävää, mutta ei hirveän paha asia. Kotiasiat ovat kotiasioita. Näin on ajateltu vuosikymmeniä.
Kun mies pahoinpitelee tuttua naista tai kun rikos tapahtuu kotona, ei asiaan uskalleta puuttua. Yksi tuttava muisteli vasta, että naapurista kuului takavuosina kummia ääniä. "Nainen uikutti jatkuvasti. Mutta eihän siinä mitään voinut tehdä."
Voi tehdä. Vaikka perheväkivalta on ulkopuoliselle kiusallista, uhrille se on aina pahinta. Hakkaaminen ei lopu ikinä, jos naapurit ovat niin raukkoja etteivät koputa ovelle tai soita poliisille. Vai ovatko vaimo, äiti tai tytär miehensä omaisuutta, jonka huonoa kohtelua voi vain päivitellä sivusta?
Hiljaisuus on välinpitämättömyyttä, joka vaikuttaa myös väkivallan uhriin. Kun toisetkaan eivät näytä näkevän saati tuomitsevan hakkaamista, ei väkivalta tunnukaan niin isolta asialta että siitä olisi oikeus tehdä numero.
On hyvä, että Häkämiehen kohdalla sattuma puuttui peliin. Julkisuusmylly pelasti ehkä sekä Häkämiehen että hänen naisystävänsä kohtalokkaammilta tapauksilta.