Suomen poliittinen lähihistoria ei taida tuntea toista tapausta, jossa pääministeri kesken viikonlopun kutsuu koolle tiedotustilaisuuden lyödäkseen pannukakuksi ministerikollegansa hetkeä aiemman haastattelulausunnon. Viime lauantaina näin kävi, kun pääministeri Matti Vanhanen hiiltyi puolustusministeri Jyri Häkämiehelle. Ykkösaamu-ohjelmassahan Häkämies spekuloi ajatuksella, että Suomen ehdokas EU:n tulevaksi ulkoministeriksi voisi olla kokoomuksen Alexander Stubb. Aiemmin hallitus asettui keskustalaisen Olli Rehnin taakse.
Vanhasen kimmahduksen ymmärtää. Ensinnäkin Suomen mahdollisuudet saada EU:n ulkoministerin salkku eivät ole alun alkaenkaan järin suuret, eivätkä ne kohene, jos hallituksen sisältä tarjotaan paikalle useampaa nimeä. Toiseksi Vanhanen hermostui arvovaltasyistä. Hänen mukaansa EU:n suuntaan vaikuttamisen on oltava yksissä käsissä eli hänen käsissään. Halusta pitää EU-politiikka tiukassa otteessa kertoi myös Vanhasen maanantaina Finlandia-talolla pitämä pitkä puhe Suomen tahtotilasta 2010-luvun unionissa.
Kummatkin näkökohdat ovat varmuudella olleet Häkämiehen tiedossa. Harkitsemattomasta ääneen ajattelusta tuskin oli kyse vaan nimenomaan harkitusta manööveristä. Vanhanen luonnehti Häkämiehen toimintaa poliittiseksi avaukseksi. Ainakin se kertoi kokoomuksessa olevan vauhtia ja itseluottamusta nyt niin paljon, ettei keskustalaisen pääministerinkään reviiriä ole tarpeen niin tarkasti kunnioittaa.
Normaaleihin askelkuvioihin kuuluu, että kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen halusi tuoreeltaan valaa öljyä laineille. Hän vakuutti, että kokoomus tukee Rehniä unionin ulkoministeriksi. Maanantaina puolestaan Alexander Stubb kuittasi jupakan "myrskyksi vesilasiksi" ja painotti, että Rehn on Suomen ykkösehdokas sekä EU-komissaarin että unionin ulkoministerin tehtäviin.
Silti Häkämiehen lausunto jättää jälkeensä kysymyksiä. Kuullaan häneltä tarkennusta tai ei, kokoomuslainen varmaankin pääsi siihen, mihin pyrki: isku osui alle keskustan ja Vanhasen suojauksen.
Nykyisin melko näkymättömässä tehtävässä istuva Häkämieshän omaksui jo kokoomuksen oppositiokaudella samanlaisen roolin kuin Jarkko Ruudulla on jääkiekossa: vastapuolen ärsyttämisen silläkin uhalla, että itsellekin tulee turpiin. Juuri näin kävi nyt. Ja kuten jääkiekossa myös kokoomuksessa joukkueen johto kiistää, että "paha poika" tekisi koiruuksiaan johdon siunauksella.
paakirjoitus@kaleva.fi