Vapun jälkeen aloitti toimintansa uusi valtioneuvoston kansliaan sijoitettu osasto, jonka tehtävänä on vastata valtion yleisestä omistajapolitiikasta ja valtion omistamien yhtiöiden omistajaohjauksesta. Näiden asioiden keskittäminen yksiin käsiin on hyvin perusteltua. Se parantaa valtion uskottavuutta ja toimintakykyä omistajana.
Vähemmän perusteltua sen sijaan on, että valtionyhtiöistä vastaava ministeri ei millään tavoin ole kytköksissä hallituksen muuhun elinkeino- tai talouspolitiikkaan. Valtionyhtiöiden ohjaus on annettu puolustusministeri Jyri Häkämiehelle, joka kuluneella viikolla esiintyi uudessa roolissaan lehtien taloussivuilla.
Hän on politiikan kokenut ammattilainen, jonka voi odottaa hyvin hoitavan tämänkin tehtävän. Silti on hämmentävää, jos sama mies jakelee lausuntoja jalkaväkimiinojen korvaamisesta ja Neste Oilin osakkeista. On vaikea nähdä, miten Häkämiehen kaksi roolia tukisivat toisiaan.
Tarkoituksena on ollut pitää omistajaohjaus erillään muiden ministeriöiden yritystoiminnan sääntely- ja viranomaistehtävistä. Tähän olisi silti riittänyt jo se, että uusi yksikkö on sijoitettu valtioneuvoston kansliaan.
Mielenkiintoisinta tietysti on, mitä uusi hallitus aikoo valtionyhtiöillä tehdä. Yleinen markkinatilanne on sellainen, että myyntituotoilla voisi varsin hyvin kartuttaa valtion kassaa. Hallitusohjelmassa asia on määritelty niin, että valtion omistusosuuksia voidaan "hallitusti alentaa valtion strategisia intressejä vaarantamatta".
Toisin sanoen hallitus ei kaavaile muutoksia edeltäjiensä varovaiseen linjaan. Ruotsissa valtionyhtiöiden laittaminen myyntiin on osa uuden porvarihallituksen aatteellisesti sävyttynyttä politiikkaa, jolla tehdään eroa aiempaan sosiaalidemokraattiseen käytäntöön. Kuluneella viikolla näitä kauppoja aloitettiin jo Telia-Soneran osakkeilla.
Suomessa hallitukset ovat jo pitkään rahastaneet valtionyhtiöillä, mutta paljon on vielä jäljellä. Häkämies vakuutti, että ainakin Finnair, Fortum ja Neste Oil pysyvät valtion hallinnassa. Ne ovatkin ainoat pörssiyhtiöt, joissa valtiolla on enemmistö, eikä niissä myyntivaraa käytännössä enää ole.
Sen sijaan Kemiran, Rautaruukin ja Stora-Enson kaltaisissa yhtiöissä valtiolla on hyvin liikkumavaraa toimia ja myyntivaltuuksia jäljellä. Mitään välitöntä myyntipakkoa ei ole. Sijoitukset tuottavat hyvin. Tällainen on terve tilanne ja antaa mahdollisuuden toimia joustavasti. Joskus voisi olla järkevää myös ostaa lisää.
paakirjoitus@kaleva.fi