Matkanteko pysähtyy Ruskon kaatopaikan portille. Jono jätteiden punnitukseen on pitkä, ammattikuskien lisäksi lastiensa kanssa jonottavat tavalliset kansalaiset, jotka ovat tuomassa varastojen nurkista putsattua roinaa tai pihasiivoustalkoiden jätteitä. Kaatopaikka elää vuoden ensimmäistä kiiresesonkiaan, toinen risuralli on vuorossa syksyllä. Parhaimmillaan risukuormantuojia on ollut yli tuhat päivässä.
Lastien kippaamisen jälkeen jonottajat palaavat asiakaspalvelupisteeseen, jossa he kohtaavat Mauri Määtän. Laitosmies Määttä saakin olla tarkkana, sillä hän valvoo ruudulta kahta vaakaa viidestä eri kamerakulmasta, merkitsee ylös autojen rekisterinumerot ja jätekuormien painot. Sen jälkeen Määtällä onkin asiakkaalle vain kaksi kysymystä: "Mikä rekisterinumero ja millaista jätettä?"
Sitten eurot vaihtavat omistajaa, ja tässä vaiheessa tapahtuu monesti yllätys. "Asiakkailta on tullut positiivista palautetta 16 euron minimimaksun poistuttua. Nyt jokainen maksaa vain jätteiden painon mukaan. Maksu voi olla vain muutamia euroja, mikä on saanut monet ihmettelemään."
Työ kaatopaikalla on Määtän mukaan mukavan monipuolista. Vaakapisteen lisäksi työpäivä voi kulua Oiva-pisteessä, jonne voi tuoda maksutta kotitalouksien ongelmajätteet kuten maalit ja jäteöljyt, opastamassa pihajätteen purkupaikalla tai pakkaamassa ongelmajätettä. Punnitut ja kelmuun käärityt ongelmajätteet matkaavat Riihimäelle hävitettäviksi.
"Suurin osa ajasta menee Oiva-pisteessä, ja siinä saa samalla sitten raitista ilmaakin. Ongelmajätteiden kanssa työskentely ei pelota, me toimimme kumihanskat kädessä ja suojalasit päässä. Ulkotöissä pitää olla myös kypärä."
Työnkuva sisältää paljon opastusta ja neuvontaa. Jotta väki ei olisi portilla sormi suussa, Määttä kannustaa kaikkia lukemaan vastikään kotitalouksiin jaetun jäteoppaan. "Oppaassa on selkeät kartat ja ohjeet kuinka täällä toimitaan. Sitten ei tarvitse ihmetellä minne mennä ja mitä tehdä."
Aina työnsarka ei ole löytynyt kaupunkilaisten jätösten keskeltä, sillä takana on parikymmentä vuotta sikatalousyrittäjänä Pudasjärvellä. Kaupunkilaiselämään sopeutuminen on onnistunut hyvin, sillä nykyisin maalla kyläillessä aika ei meinaa kulua. "Johan siellä tuli vuosia kuljettua kotoa tien yli sikalaan. Sillä ne ei nyt nuo hajutkaan haittaa", mies myhäilee.