Useat eri heinälajit ovat ennen tuoksuneet puhtaiden lakanoiden välissä ja kapioarkuissa. Varsinaisen hajuheinän lisäksi tuoksuvaksi palmikoksi on letitetty myös tesmaa ja maarianheinää.
Maarianheinän tuoksun aiheuttaa kumariini. Sitä taas on muissakin tuoksuvissa kasveissa kuten tesmassa, tuoksusimakkeessa ja tuoksumatarassa. Maarianheinän kumariini antaa maun esimerkiksi puolalaisten subrovka-yrttiviinaan. Niittymaarianheinällä maustetaan alkoholijuomia ja muita juomia Lapinkin ravintoloissa ja viinitiloilla. Sitä käytetään myös matkamuistoissa ja tuoksukoristeissa.
Maarianheiniä kasvaa eri puolilla pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeaa vyöhykettä sekä kosteilla että kuivilla paikoilla. Esimerkiksi Valkoisella merellä sijaitsevalla Solovetskin luostarisaarella on laaja, tuoksuva maarianheinän kasvusto.
Maarianheinä on matala, noin 25-75 cm korkea, pysty ja tukeva heinä. Sen kukat ovat kartiomaisessa, avarassa röyhyssä. Se leviää maanalaisten rönsyjen avulla. Eri lajien erottaminen toisistaan on vaikeaa, sillä metsille, niityille ja tuntureille on kullekin omat, hyvin samannäköiset lajinsa. Kaikille lajikkeille tyypillistä on vahva tuoksu, joka voimistuu kasvia leikattaessa ja kuivattaessa.
Niittymaarianheinän hyödyntämistä tutkittiin viime vuonna päättyneessä luonnontuotealan kehittämishankkeessa Luonnosta teolliseen tuotantoon. Sen tuloksena varmistui, että maarianheinän kumariinit ovat ihmiselle vaarattomia ja käytössä turvallisia tuoksuaineita.
"Eri kannoista ei kahden kesän tutkimuksissa löytynyt eroja", kertoo hankkeessa mukana ollut maaseutuneuvoja Irja Mäkitalo ProAgria Lappi ry:stä.
Maarianheinän viljelytekniikan tutkimukset ovat jatkuneet ja tuottamassa tulosta Pohjan Taimen Ketolan taimitarhalla Kemijärvellä. Siellä siemenviljely on ehkä viimein onnistumassa, mikä taas luo pohjaa uudellekin tuotekehittelylle. Tähän asti maarianheinää on ollut saatavissa kysyntää vähemmän. Hankkeen aikana saatiin viitteitä myös siitä, että maarianheinän tuoksun salaisuus on pohjoisen suuressa valon määrässä.
Euroopan ja Pohjois-Amerikan vanhoissa kulttuureissa maarianheinä oli pyhä kasvi. Kimppu maarianheinää saattoi olla mukana kirkkomatkalla. Se tunnettiin myös "Neitsyt Marian sänkyheinänä", sillä tarun mukaan Neitsyt Maria oli käyttänyt sitä Jeesus-lapsen sängyn olkina. Sitä on poltettu myös suitsukkeena.
Intiaanit ovat punoneet maarianheinästä koreja ja rasioita. Kuivatun maarianheinän palmikon tai kimpun voi laittaa vieläkin vaatekaappiin. Siitä valmistetaan öljyä, joka tuo kesäisen tuoksun liinavaatteisiin tai iholle.
Tesma taas on ollut hailuotolaisten oma tuoksuheinä, jota ovat saarella käyttäneet sekä miehet että naiset. Niittotöissä olleet miehet sulloivat helteellä tesman tuoksuvia lehtiä lakkiensa alle suoraan niityltä. Naiset palmikoivat tuoksuvat, puoli senttiä leveät lehdet leteiksi, joita tarvittiin jälleen talvisaikaan iltamissa. Ne saatettiin sitaista myös kimpuiksi ja sijoittaa liinavaatearkkuihin tai kaappeihin vaatteiden väliin.
Tesma (Milium effusum) on voimakkaasti tuoksuva heinä, joka kasvaa kosteilla ja rehevillä paikoilla lähes koko Euroopassa, Suomessa se on yleisin etelärannikolla ja Pohjanmaalla. Sen tehon uskottiin kuivuessa ja muokkautuessa vain kasvavan. Tesma kasvaa 50-150 cm korkeaksi monivuotisissa tuppaissa. Sen kukinto on vaaleanvihreä, nuokkuva ja harvahko röyhy.