Paikasta riippumaton työnteko luo pitkään ajetulle hajasijoitukselle uusia näkymiä. Hallituksen on kaikin keinoin syytä edistää työtehtävien siirtoa alueiden vahvistamiseksi.
Valtion keskushallinnon toimintoja ja henkilöstöä voidaan sijoittaa muuallekin kuin Helsinkiin. Työtä koskevien ajattelu- ja toimintatapojen muutos on tämän päivän todellisuutta, jolloin alueellistamista koskeva politiikka voi saada täysin uusia ulottuvuuksia.
Monipaikkainen ja paikkariippumaton työskentely on valtavirtaa monilla suomalaisilla työpaikoilla, miksipä ei siis myös valtiolla.
Elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) lupaa käynnistää työ- ja elinkeinoministeriössä uuden alueellistamisselvityksen. Sen mukaan jopa 3 700 työpaikkaa organisoidaan uudelleen (Yle 30.8.).
Käytännössä sen pitäisi merkitä sitä, että nämä työpaikat siirrettäisiin maakuntiin. Kulmunin mukaan taustalla on tarve luoda tasapuolista aluekehitystä niin, että työ- ja elinkeinokeskukset pystyvät palvelemaan yrityksiä eri puolilla maata mahdollisimman hyvin.
Ministeri on tässä oikeassa. Valtion aluehallintoviranomaisilla on oltava hyvä paikallistuntemus, jota Helsingissä on vaikea hankkia. Valtio ei liioin voi vain ohentaa läsnäoloaan maakunnissa, vaan sen pitää vahvistaa alueellisia osaamiskeskuksia ja palvelujen saatavuutta.
Kulmuni lyö lausunnoillaan monta kärpästä yhdellä iskulla. Alueellistamisajatukset tukevat keskustan politiikkaa, mutta sopivat myös hänen omaan puheenjohtajakampanjaansa. Jokin aika sitten hän poimi marjoja isolta alueelta tukemalla seutukaupunkien tarpeita aluekehitysrahojen jaossa.
Hajasijoituksessa eli nykytermein monipaikkaistamisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään Kulmunin yksityisajattelusta, vaan pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmallisista tavoitteista.
Hallitusohjelmassa luvataan edistää uuden teknologian hyödyntämistä joustavan elämisen, työskentelyn ja yrittämisen mahdollistamiseksi paikasta riippumatta. Valtion työtehtäviä tulee siten organisoida monipaikkaisuutta ja älyteknologian mahdollistamaa paikkariippumattomuutta hyödyntäen.
Kyse ei ole uudesta asiasta, vaan vuodesta toiseen ajankohtaisesta ja käytännön toimia vaativasta politiikasta. Nykymuotoista alueellistamista on tehty 2000-luvun alusta lähtien. Tavoitteesta ei tarvitse luopua, vaan päinvastoin alueellistamiselle voi ennustaa renessanssia työn tekemisen tapojen uudistuessa.
Alueellistamislainsäädäntö on tarkoitus uudistaa vielä tämän vuoden loppuun mennessä laadittavassa strategiassa. Tässä hyvänä apuna on jo edellisen hallituksen tilaama raportti alueellistamisesta paikkariippumattomaan työhön. Sen mukaan alueellistamispäätöksiä tehtäisiin ennen muuta silloin kun on kyse uusista yksiköistä tai olemassa olevien tehtävien laajentumisesta. Niissä lähtökohtana pitäisi olla sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.
Muistakin ministeriöistä on lupa odottaa selvityksiä ja päätöksiä monipaikkaisuutta tukevasta organisoinnista ja paikkariippumattoman työnteon edistämisestä. Kunnianhimon pitää olla korkealla niin, että puheiden lisäksi on tekoja. Jälkimmäisiä ei ole ollut liiaksi asti.