Kreikan velkojien kokouksessa saavutettu sopu on näppärä kompromissi ja kädenojennus helleeneille. Suomi menettää sovun perusteella korkotuottoja. Hinta ei siten ole kova.
Euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF pääsivät tiistain vastaisena yönä sopuun tavasta, jolla Kreikan velkataakkaa helpotetaan ja maalle voidaan antaa sen kipeästi tarvitsema seuraava lainaerä. Keinoihin kuuluvat muun muassa koron alennukset sekä velan takaisinmaksuajan pidennys.
Kokouksen tiedotustilaisuudessa Brysselissä sopua luonnehdittiin lupaukseksi paremmasta tulevaisuudesta kreikkalaisille ja koko euroalueelle, Kreikan mahdollisuudeksi palata kasvun tielle ja poluksi, jota kulkien se voi alentaa velkataakkaansa kestävälle tasolle.
Sopu otettiin maailmalla vastaan korkeintaan varovaisen myönteisesti. Pörssikurssit eivät räjähtäneet nousuun, ja esimerkiksi Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg arveli, että Kreikka tarvitsee uusia tukitoimia jo ensi toukokuussa.
Epäluuloja ei kannata ihmetellä, sillä niin monta kertaa parin vuoden aikana Euroopan johtajat ovat katteettomasti vakuutelleet toiveikkuuttaan ja ilmoittaneet ottaneensa niskalenkin markkinavoimista. Yhtä monta kertaa on jouduttu toteamaan, etteivät sovitut toimet ole sittenkään riittäneet.
Nyt saavutetun yhteisymmärryksen mukaan Kreikan lainojen korkoa alennetaan ja lainojen maksuaikaa pidennetään 15 vuotta vuoteen 2030 asti. Korkojen maksamiseen annetaan kymmenen vuoden lykkäys.
Sovun keskeinen kohta on oikeastaan se, mitä ei tehty: Kreikan velkoja ei leikattu, vaikka Kansainvälinen valuuttarahasto IMF oli sitä vaatinut. Näin tehtiin siksi, että velkasaatavista luopuminen olisi ollut äärimmäisen vaikeaa sisäpoliittisten syiden takia muun muassa Suomelle ja Saksalle.
Sovituilla keinoilla on kuitenkin sama vaikutus kuin olisi lainapääoman kutistamisella. Kreikan velkataakan kustannukset putoavat 40 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä.
Jos Kreikka maksaa velkansa takaisin, Suomen menetykset ovat koron alennuksen tähden saamatta jääviä korkotuottoja. Se menetys on poliittisesti helpompi niellä kuin mahdolliset luottotappiot.
Professori Sixten Korkman luonnehti Brysselin päätöksiä silmänkääntötempuksi siksi, että velkataakkaa kevennetään leikkaamatta velkaa. Silmänkääntötemput ovat yleensä katsojien hämäämistä pikkunäppärillä kikoilla. Toivottavaa olisi, että nyt tempulla olisi myönteisiä seurauksia myös talouden arjessa.
Ylen haastattelussa Korkman esitti myös kiinnostavan viittauksen viime päivinä nousseeseen keskusteluun siitä, onko Kreikka maksukyvytön kuten yleinen hokema on kuulunut. Esimerkiksi tiistain Financial Times -lehdessä esitettiin näkemys, jonka mukaan Kreikan nyt lamassa oleva talous lähtee joka tapauksessa lähivuosina kasvuun.
Tämän perusteella Kreikka voisi tulevaisuudessa maksaa myös velkansa takaisin – kunhan velkojilla vain riittää kärsivällisyyttä. Näkemys ei ehkä vielä ole vallitseva, mutta se kertoo kuitenkin optimismin viriämisestä. Sitä Eurooppa nyt kipeästi tarvitsee.