Seinään on maalattu sarvipäinen piru hankoineen, lempeännäköinen vanhus ja lohikäärmettä ratsunsa selästä seivästävä Pyhä Yrjänä. Maalattiaa kuopii punahelttainen ruskea kukko, todennäköisesti jo uhrausjonossa. Punaiset ja siniset kreppipaperinauhat suhisevat aavemaisesti katossa kun tuulenpuuska pyyhältää sisään avonaisesta oviaukosta.
Mestari Pradelin vastaanottotilat Haitin pääkaupungin Port-au-Princen esikaupunkialueella Croix-de-Bouquetissa ovat hänen arvonsa mukaisia.
Pradel on voodoopappi eli houngan. Maassa, jossa voodoo on paitsi valtauskonto myös keskeinen yhteiskunnallisen ja poliittisen päätöksenteon väline, hänen vaikutusvaltansa on huomattava.
"Kaikki me haitilaiset olemme syntyneet voodoohenget sielussamme, Toiset vain eivät täysin tunnista niitä. Siksi opastajia tarvitaan", Pradel sanoo.
Presidentti Aristiden
viimeinen uudistus
Pradel on silti voinut käyttää virallisesti asemaansa vasta vajaan vuoden ajan. Helmikuun aseellisessa kansannousussa syrjäytetty presidentti Jean-Bertrand Aristide laillisti voodoon tasavertaiseksi uskonnoksi muiden rinnalle valtakautensa viimeisenä - ja monien mielestä ainoana - yhteiskunnallisesti merkittävänä uudistuksena.
Se oli epätoivoinen teko entiseltä vapautuksen teologiaa saarnanneelta katoliselta papilta. Aristide yritti kohentaa teolla pahasti rapistuvaa kansansuosiotaan hänet valtaan valinneiden köyhien kansanjoukkojen silmissä, mutta huonoin tuloksin. Hänet helmikuussa vallasta syössyt aseellinen kapina alkoi voodoopapin suosituksesta.
Aristiden itse aseistaman, presidentin vastustajia tappaneen Ihmissyöjät-katujengin johtaja Butteur Metayer marssi hounganin puheille kun hänen veljensä oli surmattu. Metayer epäili murhasta Aristiden hallintoa. Pappi vahvisti epäilyt ja neuvoi ajan olevan kypsä kostolle. Metayer käänsi aseensa. Kulovalkean tavoin edennyt sisällissota johti vallanvaihdokseen muutamassa viikossa.
Voodoo ainoa
toivo paremmasta
Hämmästyttävintä voodoon virallistamisessaon, ettei sitä tehty jo kauan aiemmin. Kuten sananlasku toteaa, neljä viidesosaa haitilaisista on katolilaista, yksi viidesosa protestantteja mutta kaikki voodoon kannattajia.
Amerikan köyhimmässä valtiossa voodoo on ollut useimpien ihmisten ainoa toivo paremmasta huomisesta siitä lähtien kun se 1700-luvun alussa purjehti yli Atlantin orjalaivojen mukana syntysijoiltaan Länsi-Afrikasta.
Sana voodoo on peräisin länsiafrikkalaisen fon-kansan vodun-sanasta, joka tarkoittaa jumalaa. Voodoo on yksijumalinen uskonto, jonka päävaikuttajia ovat bon Dieu Bon ("hyvä jumala"), sekä hounganin kautta tahtoaan välittävät ja ihmisten sielut valtaansa ottavat loa-henget. Se on saanut vaikutteita myös katolilaisuudesta.
Mustien orjien joukkokuljetukset Haitiin käynnistyivät, koska Hispaniolan saaren länsiosan Espanjalta vallannut Ranska tarvitsi työvoimaa uuden siirtomaansa sokeriruokoplantaaseille. Valtaosa kahdeksasta miljoonasta haitilaisesta on heidän jälkeläisiään, ja Haiti muistuttaa muutenkin huomattavasti enemmän Afrikkaa kuin ainuttakaan latinalaisamerikkalaista valtiota.
Voodoo säilyi
läpi vuosikymmenten
Haiti itsenäistyi kun orjajoukot löivät Ranskan siirtomaa-armeijan 12 vuoden sissisodan jälkeen vuonna 1804. Maailman ensimmäinen mustien perustama tasavalta on sittemmin ajelehtinut diktatuurista toiseen, mutta voodoo on pysynyt voimissaan.
Haitissa ei juuri tehdä yhteiskunnallisesti merkittäviä päätöksiä ilman johtavien voodoopappien neuvoa tai hyväksyntää, tutkijat arvioivat. Voodoon avulla köyhimmät kansalaiset ovat puolestaan voineet arvostella yhteiskuntaoloja ja purkaa katkeruuttaan turvallisella tavalla: he eivät ole vastuussa siitä, mitä loa-henki puhuu heidän kauttaan. Sama tilanne vallitsee edelleen myös voodoon syntyseuduilla Länsi-Afrikan Togossa ja Beninissä.
Voodoon virallistamisella on kauaskantoisia seurauksia, Pradel sanoo. Vasta nyt rummunpärinän ja transsiin vajoavien maalattujen tanssijoiden höystämät sadattuhannet voodoo-avioliitot, kasteet ja hautajaiset hyväksytään laillisesti päteviksi suorituksiksi. Aiemmin niistä ei ole saanut päteviä kuolin-, kaste- tai avioliittotodistuksia.
Hollywood-elokuvista
synkkä maine
Voodoon maine on länsimaissa synkkä. Siitä ovat pitäneet huolta voodoopappien maksusta langettamat kuolemaa ja pahaa onnea tuottavat kiroukset, neuloin pistellyt nuket, ihmisten muuttaminen tahdottomiksi zombeiksi, juhlamenojen ihmisuhrit sekä synkät ja kostonhaluiset voodoojumalat - kaikki Hollywood-elokuvien herkutellen suurentelemina.
Kuvaa vahvisti tehokkaasti entinen voodoopappi Francois "Papa Doc" Duvalier.
Hän piti vuodesta 1956 asti Haitissa yllä raakaa ja pelontäyteistä hirmuvaltaa, joka jatkui hänen poikansa komennossa vuoteen 1986 asti.
Francois "Papa Doc" Duvalier ylpeili avoimesti aiheuttaneensa presidentti John F. Kennedyn salamurhan langettamallaan kirouksella.
Suurin osa voodoorituaaleista keskittyy kuitenkin henkien manaamiseen ihmisen parantamiseksi ja hänen perusturvansa ylläpitämiseksi, mestari Pradel tähdentää.
"Voodoon virallistamisen ensimmäisiä hyviä puolia on, että se on saanut hounganit ensi kertaa aloittamaan laajan yhteistyön. Se on hyvin tärkeää. Nyt voidaan puhua jo täydentävästä yhteistyöstä - jos en itse pysty ratkaisemaan ongelmaa, voin ottaa yhteyttä kollegaan ja ohjata asiakkaan hänelle"", Pradel puhuu kuin ketjuuntuneen lääkärikeskuksen osakas.
Ovet ovat auki
koko vuorokauden
Mainoskylttejä siistillä mutta täysin arkipäiväisellä köyhän kaupunginosan pihalla ei ole. Avuntarvitsijat tulevat vastaanotolle milloin hyvänsä.
"Paras päivä useimmille parantaville menoille on kuitenkin tiistai", mestari sanoo.
Länsi-Afrikassa monet voodoopapit erikoistuvat joko parantajiksi tai eräänlaisiksi vakuutusvirkamiehiksi.
Jälkimmäiset tuottavat asiakkailleen haitilaisten voodoomenojen terästämiä fetissejä, jotka käyttötarkoituksesta ja hinnasta riippuen suojaavat milloin kotia, matkaa, työpaikkaa tai perheonnea.
"Niin täälläkin toimitaan. Asiakkaani tulevat kun ovat sairaita tai epävarmoja, saavatko he pitää työpaikkansa. Toiset ovat menettäneet puolisonsa. Minun tehtäväni on auttaa heitä korvaamaan menetyksensä. Jos mies hylkää vaimonsa, voin auttaa naista saamaan hänet takaisin. Tunnen henkeni oikein hyvin", Pradel sanoo ja koskettaa hellästi seinälle maalatun vanhus-hengen Legban otsaa.
Jalkapalloilija
päätyi papiksi
Legballa on mestarille erityinen merkitys. Lähes ylivoimaisen kovista koulumaksuista huolimatta Pradel pääsi aikanaan lukioon. Hän osoittautui hyväksi jalkapalloilijaksi mutta kehnoksi oppilaaksi.
Pettynyt isä kävi voodoopapin pakeilla, joka kertoi ettei pojasta tule sen paremmin lukumiestä kuin ammattilaispelaajaakaan.
Pradel kertokoon itse tarinansa: "Pian sen jälkeen sokeuduin. Isä käytti paljon rahaa eri lääkäreille, mutta ei se auttanut. Eräänä iltapäivänä kolmen aikaan olin yksin kotona, kun joku koputti ovea. Kuka siellä, kysyin. Vanhan miehen ääni vastasi haluavansa vettä. Haparoin avaamaan".
"Vanhus kysyi mitä minulle oli sattunut. Kerroin. Tule ja tuo vettä kattilasta, hän käski. Hän painoi pääni alas ja kysyi lupaanko bon Dieu Bonin (hyvän jumalan) silmien edessä opiskella hounganiksi. Kun lupasin, hän kaatoi vettä päälaelleni ja laittoi kätensä silmilleni. Sitten hän pyysi minua katsomaan. Näin taas eteeni - mutta vanhusta ei ollut missään".
Siniset ja punaiset nauhat kahisevat taas katossa, kukko kauhistuu ja hyppää televisiopöydän alle.