"Tämä kuva ei nyt oikein anna tukea, mutta tämä on selkeämpää kuin ulkopuolisesta näyttää", sanoo Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula.
Hän on juuri piirtänyt, kuinka kansainvälinen yhteisö toteutti maanjäristyksen runteleman Haitin pelastusoperaation.
Haitin saari on vihreä, ja maanjäristys punainen. Ja kaikki toiminta saaren ympärillä punaista.
"Ensimmäisenä tulevat maan omat viranomaiset, jotka eivät toimineet kovin hyvin, koska muun muassa presidentin palatsi tuhoutui."
Haitin hallitus joutuikin kokoontumaan pienellä poliisiasemalla ja sen pihamaalla. Siksi paikallisviranomaisia edustavan VO:n päällä on Kumpulan piirroksessa ruksi.
Seuraavana Kumpulan listassa on tietenkin paikallinen Punainen Risti, jolle kävi myös huonosti. Tosin muutamassa päivässä liikkeelle saatiin yli tuhat vapaaehtoista kaivamaan raunioita, hoitamaan loukkaantuneita ja jakamaan apua. Pelastustoimiin ryhtyivät heti myös maassa olleet YK-joukot, kansainvälien Punainen Risti ja monet muut paikalla olleet avustusjärjestöt.
Ulkopuolelta virtaavan avun koordinoinnista vastaavat YK:n katastrofijärjestö UNDAC:n, Punaisen Ristin FACT-tiimin ja muiden avustusjärjestöjen perustama ryhmä, joka arvioi tilanteen sekä sen, mitä apua keneltäkin tarvitaan: Koska lentokenttä on osittain tuhoutunut, se on raivattava, jotta raskaat tarvikkeet voidaan toimittaa perille. Ruokaa ja puhdasta vettä puuttuu, joten mietitään epidemioiden mahdollisuutta. Erittäin paljon loukkaantuneita, tarvitaan kenttäsairaaloita. Ja paljon kuolleita.
"Tiedetään, että ensimmäiset 24-48 tuntia ovat ratkaisevia maanjäristyksen jälkeen. Sen jälkeen raunioista elävänä löytyvät ovat jo harvinaisia. Silloin pitää nojata paikan päällä oleviin ihmisiin, nopeatkaan joukot eivät ehdi", Kumpula sanoo.
Lentokentän raivaaminen ja jonkinlaisen lennonjohdon järjestäminen vievät pari päivää. Ensimmäisten avustusten perille saaminen kestää pari kolme päivää lisää.
Koordinointi on parantunut
Kumpula määrittelee Haitin isoksi operaatioksi, jossa on paljon avuntarvitsijoita, mutta jossa apua saadaan vain kohtalaisesti perille.
Haitin katastrofin erityisyys on se, että slummialueiden ohella tuhoutuivat YK:n rakennukset, hallituksen rakennukset ja Punaisen Ristin rakennukset. Tilanne on sekasortoisempi kuin yleensä
"Kaoottista, mutta aika hyvin organisoitunutta. Ei sinne rynnätä kuin lapsilauma päiväkodissa jälkiruualle."
Pakolaisleirien rakentamista, logistiikkaa eli kuljetusyhteyksiä ja kaikenlaista yhteistyötä on harjoiteltu ennakkoon.
Vielä kymmenen vuotta sitten oli Kumpulan mukaan todella yleistä, että katastrofialueille tuotiin ylijäämävarastoista kerättyä tavaraa vähän summamutikassa.
"Kansainvälinen koordinaatio on vähentänyt tällaista humanitaaristen kanavien väärinkäyttöä. Tottakai sitä tapahtuu, mutta keskinäinen kontrolli on aiempaa tiukempaa."
Etenkin tässä tapauksessa, kun lentokenttien kapasiteetti on rajallinen, täytyy tiukasti määritellä, mitä tavaraa voi toimittaa.
"Edelleenkin saattaa tulla avustustarvikkeita, joita ei tarvita, mutta yhä vähemmän. Kansainvälisissä piireissä kyllä huomataan, jos joku laittaa liikkeelle ylijäämävarastojaan."
Virallisen pyynnön on tultava kohdevaltion ja apua koordinoivan kansainvälisen ryhmän kautta. Siksi suomalainen raunioetsintäryhmä ei lähtenyt Haitiin, koska virallista pyyntöä ei tullut.
Samalla kun pelastusoperaatio pyörii täysillä, on mietittävä tulevaisuutta. SPR pyörittää klinikoitaan Haitissa muutaman kuukauden ajan, kunnes vastuu niiden hoitamisesta jää paikallisille. Jälkihoito kestää paljon pitempään. Esimerkiksi Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen jälkeen SPR antoi uhreille tukea 20 vuoden ajan.
Ilmastonmuutos tulee lisäämään sekä kuivuuden että tulvien aiheuttamia katastrofeja. Köyhyys, väestönkasvu ja ruuan puute kasvattavat osaltaan katastrofien vaikutuksia. Avun tarve on suurempaa kuin avun määrä.
Siksi katastrofit pyritään ottamaan vastaan etukenossa: jaetaan siemeniä viljan kylvöön, taloista rakennetaan järistyksen kestäviä ja huonosti palavia.
"Pystyisimmekö etukäteen tukemaan haitilaisia tai zimbabwelaisia niin, että he selviäisivät paremmin. Yhteisö, jolla on etukäteen tietoa ja valmiuksia, selviää paremmin kuin huonosti valmistautunut."
Kiinnostus kestää vain hetken
Kaikkeen tarvitaan rahaa, euroja ja dollareita.
YK:llä on katastrofirahastonsa, samoin Punaisella Ristillä on kansainvälinen rahasto. YK vetoaa myös hallituksiin.
SPR:n omaan katastrofirahastoon kerätään rahaa muun muassa syyskuussa nälkäpäivänä.
"Meillä oli johtotiimin kokous koulutuskeskuksessamme Heinolassa, kun aamupäivällä kuulimme Haitin maanjäristyksestä. Iltapäivän puolella oli jo tehty päätös ensimmäisestä 200 000 eurosta ja otettu yhteyttä avustustyöntekijöihin. Ensimmäiset avustajat lähtivät Haitia kohti seuraavana päivänä."
Katastrofirahasto on ilman korvamerkkejä, joten se voidaan heti ohjata sinne missä sitä tarvitaan. Haitin tukemiseen erikseen kerätyt rahat käytetään ainoastaan Haitin-operaatioon.
SPR saa Haiti-rahaa myös ulkoministeriöltä ja Euroopan Unionin humanitaarisen avun yksikkö ECHO:lta.
"Emme voi käyttää koko kassaa tähän, vaan olemme varautuneet siihen, jos jossain muualla tapahtuu jotakin. Meillähän on tavallaan pieniä tsunameja jatkuvasti."
Kumpula arvioi, että Haiti kiinnostaa avustusmielessä ihmisiä kahden, kolmen viikon ajan. Sen jälkeen lahjoitusinto hiipuu.
"Näyttää siltä, että tsunamin jälkeen ihmiset ovat olleet herkempiä reagoimaan, antamaan rahaa tai ryhtymään kerääjiksi.
Taloustaantuma ja Haitin kaikinpuolinen kaukaisuus vaikuttavat toiseen suuntaan: yhtä monet antavat, mutta ehkä vähän vähemmän.
SPR:n keräyskuluprosenttia saa olla maksimissaan 15. Kansainvälisesti keräyskuluihin uppoaa jopa 25 prosenttia.
Pääkonttorin lämmitykseen tai Kumpulan palkkaan ei lipasrahoja käytetä.
"Meillä on omaisuutta, myymme postikortteja ja hankimme jäseniä. Lisäksi saamme Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta."
Kilpailua tukijoista ei käydä
Kumpula vakuuttaa, että eri toimijoiden kuten Kirkon Ulkomaanavun ja Plan Suomen kanssa on hyvät suhteet, eikä kilpailua kaduntallaajien roposista ole.
"Jos lapset ovat lähellä sydäntä, voi tukea Planin kautta, seurakunta-aktiivi antaa Kirkon Ulkomaanavun kautta. Joku voi pitää Punaista Ristiä sellaisena globaalina toimijana, jota haluaa tukea. Kaikki hyötyvät siitä, että ihmisillä on erilaisia tapoja auttaa."
Ajan hengen mukaisesti on helpompaa antaa euroja Haitin auttamiseen kuin käydä luomassa lumet naapurin mummon oven edestä.
"Ehkä ajatellaan, että antamalla rahaa katastrofirahastoon osallistuu yhteiseen hyvään, mutta ei sitoudu mihinkään pidempiaikaisesti. Moni pelkää, että jos putsaa naapurin mummon pihan, mummo odottaa, että lumenluoja tulee seuraavallakin viikolla. Siihen aika harva on valmis."
Kumpula arvelee, että sitoutumisen pelko on nykyihmisellä suurempaa kuin aiemmilla sukupolvilla, kiitos pätkätöiden ja nopeasti muuttuvien elämäntilanteiden. Toisaalta hän on havainnut, että 18-35-vuotiaat ovat entistä kiinnostuneempia löytämään elämälleen merkitystä ja sisältöä muualta kuin työn ja oman menestyksen kautta.
Auttamisella aina merkitystä
Kristiina Kumpula ei vaivu epätoivoon, vaikka SPR:n työsarka niin Suomessa kuin ulkomailla on loputon.
"On välillä hämmentävää olla näköalapaikalla katsomassa suomalaista yhteiskuntaa, ja vielä seurata kansainvälisiä tapahtumia. Voin olla vähentämässä vanhusten yksinäisyyttä, ja tehdä päätöksiä avustusoperaatioista toisella puolella maapalloa."
Auttamistyön merkitys kirkastui monta vuotta sitten Etelä-Sudanissa, jossa SPR on ollut rakentamassa sairaalaa ja kouluttamassa henkilökuntaa.
"Paikallinen henkilökunta sanoi minulle, että teidän pitäisi järjestää enemmän tällaista, koska nyt me tiedämme, miten hyvin toimiva sairaala toimii. Silloin näin, että työllä on merkitystä. Tietenkin voi ajatella universaalissa galaksissa, että mitä merkitystä on, jos pienessä sudanilaiskaupungissa on hyvin toimiva sairaala. Mutta silloin ollaan jo kyynisyyden puolella. Jokaisen ihmisen elämä on tärkeää ja merkityksellistä; jos voi auttaa yhtä, se on merkityksellistä."
Vaikka Kumpula on tehnyt SPR:n leivissä töitä koko aikuisikänsä, hän ei ole turtunut toisten hätään.
"En ole erityisen ahdistuvaa tyyppiä, mutta ahdistuminen voi joskus auttaa käsittelemään asioita. Tämä työyhteisö on niin sosiaalinen, että tässä voi purkaa ahdistuksensa. "
Hyvää vastapainoa työlle ovat harrastukset, erityisesti liikunta ja vaeltaminen Lapissa.
"Joka syksy käyn vaeltamassa, ja suvun mökillä Rovaniemen ja Sodankylän välissä. Olen pohjoisen ihminen", Suomussalmella syntynyt, mutta Rovaniemellä varttunut Kumpula sanoo.