Kalliin energian rikastuttamat venäläisyritykset rynnivät maailmalle. Asia ei ole helppo lännelle, koska poliittinen ja taloudellinen valta sekoittuvat Venäjällä. EU voisi olla kyllin vahva vastapeluri energiapelissä, mutta EU-maat ovat ajaneet vain omia etujaan.
Neuvostosukellusvene ajaa karille Massachusettsin rannikolla 1966. Välikohtaus on paisua kolmanneksi maailmansodaksi, kun leviää huhu, että neuvostoliittolaiset olisivat nousseet maihin. Tämä kaikki tapahtuu onneksi vain Norman Jewisonin 1966 ohjaamassa elokuvassa Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat!
Neljä vuosikymmentä myöhemmin elokuvan juoni on taas ajankohtainen, tällä kertaa reaalimaailmassa. Venäläisyritykset haluavat olla mukana lännen talouksissa ei vain raaka-aineiden myyjinä, vaan myös suuren luokan pelureina eli pörssiyhtiöinä, omistajina ja sijoittajina.
Ilmiö on tavallaan tuttu, mutta menetelmä on uusi. Kun aiemmin kapitalismi pyrki lännestä itään, nyt se pyrkii myös idästä länteen.
Aihe liippaa Suomeakin läheltä. Venäläisen United Powerin pyrky rakentaa merikaapeli Sosnovyi Borista Kotkaan on nostattanut Suomessa hermostuneen keskustelun.
Pääministeri Matti Vanhanen jopa väläytti vappuna mahdollisuutta, tulisiko Suomen ryhtyä itse rikastamaan uraania ydinvoimaloiden polttoainehuollon varmistamiseksi.
Samantapaisia uutisia pyörii pitkin Eurooppaa. Britanniassa arvuutellaan, ostaako maailman neljänneksi suurin yhtiö, energiajätti Gazprom saarivaltakunnan suurimman maakaasuyhtiön Centrican. Britannian kauppa- ja teollisuusministeriö on sattuneesta syystä alkanut korostaa energiahuollon turvallisuutta. Työväenpuolueen hallituksella on vaikea tehtävä päättää, salliako vai estääkö Gazpromin tulo Britannian energiamarkkinoille .
Toinen puheenaihe Britanniassa on, saako venäläinen öljy-yhtiö Rosneft laskea liikkeelle lähes 20 miljardin euron listautumisannin rahamaailman yhdessä tärkeimmässä keskuksessa, Lontoon pörssissä. Anti olisi maailmanhistorian suurin.
Rosneft muistetaan yhtiönä, joka sai epämääräisellä tavalla haltuunsa entisen venäläismiljardööri Mihail Hodorkovskin Jukos-yhtiön. Miljardöörisijoittaja George Soros kirjoitti äsken Financial Timesissa, että listautumisanti "nostaa vakavia eettisiä ja energiaturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä".
Venäjän energiayhtiöt ja niitä omistava valtio kylpevät kalliin energian ansiosta rahassa. Lännen pörssimaailmassa joudutaan vaikeaan ota tai jätä -tilanteeseen; rahakkaat yritykset ovat hyviä asiakkaita ja niiden osakkeilla pääsee kiinni Venäjän rikkauksiin, mutta yritykset eivät monesti epämääräisine taustoineen täytä läntisen liiketoiminnan mittoja. Perimmäinen kysymys on, haiseeko venäläinen raha.
Oma kysymyksensä on energiaturvallisuus. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun Venäjä pani talvella vähäksi aikaa Ukrainan kaasuhanat kiinni. Huhtikuun lopulla Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice varoitti Kreikkaa ja Turkkia ajautumasta yhden energiantoimittajan eli Venäjän varaan. Gazprom pyrkii ostamaan osuuden kreikkalais-turkkilaisesta maakaasuputkesta.
Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso sanoi äskettäin, että energiavaroja käytetään yhä useammin "poliittisen pakottamisen" välineinä. Hän hoputti Venäjää ratifioimaan kansainvälisen energiaperuskirjan, joka pakottaisi sen avaamaan putkistonsa muidenkin energiatoimittajien käyttöön.
Tällaisista kommenteista ei tietenkään pidetä Venäjällä. Saksan liittokanslerin Angela Merkelin tapaamisen yhteydessä presidentti Vladimir Putin sanoi melko suoraan, että Venäjä voi myydä energiansa muualle. "Energiavarojen suuresta kysynnästä huolimatta kaikenlaisten tekosyiden varjolla yritetään rajoittaa meitä. Muistakaa, että Tyynenmeren alueen valtiot kehittyvät hurjaa vauhtia ja tarvitsevat yhteistyötämme", Putin sanoi.
Suuri kuvio koskettaa Suomea sikälikin, että energia-asiat nousevat esille G8-maiden huippukokouksessa Pietarissa heinäkuussa. Venäjä isännöi maailman talousmahtien kokousta ensi kertaa, ja Suomesta on tuolloin juuri tullut EU:n puheenjohtajamaa.
Soros muistutti Financial Timesissä, että tähän asti Euroopan maat ovat tapelleet keskenään saadakseen osansa Venäjän energiasta. "Tämä on pannut ne Venäjän armoille." Euroopan maiden taktiikka, tai pikemminkin sen puute, on sopinut Venäjälle paremmin kuin hyvin. Saapa nähdä, tuleeko EU:n yhteisestä energiapolitiikasta Suomen puheenjohtajakaudella yhtään mitään.
Jääkiekon MM-kisat pelataan joka vuosi, myös silloin kun pidetään talviolympialaiset. Jalkapallon MM-kisat pidetään vain joka neljäs vuosi. Läheskään kaikki parhaat pelaajat eivät ole mukana Latvian MM-jäillä. Ei ihme, jos kisaväsymys painaa paitsi pelaajia myös katsojia. Vaikkei Suomi pelaakaan Saksan MM-nurmilla, vihreä shakki voittaa kiekkoyliannoksen.