Helsinkiläiskoulun erityisopettajan erottaminen on saanut aikaan keskusteluvyöryn koulun ongelmista. Ihan kaikki asiat eivät ole koulussa hyvin, vaikka kehuttu peruskoulu ja Pisa-tutkimukset vakuuttavat erinomaisilla oppimistuloksilla. Koulu, koti ja yhteiskunta muodostavat kolmion, jonka kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Jos jokin ketjussa voi huonosti, se näkyy ja tuntuu.
Kalevan Oulun opettajien keskuudessa tekemän kyselyn vastausryöppy paljastaa, että erityisopettajan erottamisen yhteydessä pintaan nousseet ongelmat ovat rasitteita myös oululaiskouluissa.
Kohu sai alkunsa välikohtauksesta, jossa erityisopettaja työnsi vastaan hangoittelevan ja kiroilevan oppilaan ruokalasta. Toinen oppilas kuvasi tapahtuman ja pani sen verkkoon. Teon seurauksena opettajan työsuhde purettiin. Työsuhteen purkaminen olikin ylilyönti, joka murentaa opettajakunnan auktoriteettia entisestään.
Varoitus olisi riittänyt.
Oululaisopettajien sympatiat ovat yksiselitteisesti opettajan puolella. Ylivoimainen enemmistö pitää erityisopettajan erottamista perusteettomana. Opettajat kannattavat yllättävän laajasti oikeutta opettajien voimatoimien lisäämiseen.
Fyysinen puuttuminen on opettajille tuttua, sillä lähes puolet vastanneista kertoo joutuneensa samanlaiseen tilanteeseen poistaessaan häiriköivää oppilasta luokasta.
Monet kertovat käyttäneensä fyysisiä otteita kiroilevan, potkivan, sylkevän ja haukkuvan oppilaan rauhoittamisessa. Liioin tappeluiden taltuttamisessa sanat eivät ole aina riittäneet. Vastaan on tullut suunsoittoa, haukkumista, uhkailua, päälle kävelyä, saksien heittelyä, puremista ja niskoittelua.
Ilmiötä esiintyy lähinnä yläkoulussa, sillä lukiolaisten kanssa opettajat vakuuttavat tulevansa hyvin toimeen. Murrosiässä nuorten tunteet kuohuvat, kun he kasvavat ja etsivät rajojaan. Välillä mopo karkaa käsistä.
Kehitysvaihe on kuitenkin erotettavissa selvästi häiritsevästä ongelmakäyttäytymisestä.
Opettajien mielestä häiriökäyttäytyminen ja kunnioituksen puute koulussa ovat lisääntyneet.
Rauhattomuutta ja levottomuutta on aiempaa enemmän, eivätkä opettajat enää saa tukea vanhemmilta. Päinvastoin. Opettajat tuntevat jäävänsä kasvatusvastuussa yksin ja saavansa vanhemmilta ajoittain jopa asiatonta palautetta.
Oppilaiden fyysisestä koskemattomuudesta on pidettävä kiinni. Jokainen kuitenkin tietää, että kouluissa syntyy tilanteita, joissa joudutaan käyttämään voimakeinoja tilanteen rauhoittamiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi.
Pääperiaate on, että voimankäytössä on kyse järjestyksestä ja rauhoittamisesta, ei rangaistuksesta. Suoraa valtakirjaa opettajien voimatoimien kasvattamiseksi ei sitä vastoin voi antaa. Sen sijaan opettajien ja vanhempien on lisättävä yhteistyötä. Luokissa on sovittavat pelisäännöistä, joilla toimitaan.
Vanhemmuuteen kuuluva vastuu on otettava tosissaan eikä sitä pidä sysätä muille.