Vuosaaren satama Helsingissä, Oulun jätteenpolttolaitos, Pudasjärven lämpövoimala, Kuusamon jätevedenpuhdistamo, Rukan keskusaukion hotellit, Petäjäkankaan golfkenttä Kuusamossa...
Sen suuremmin miettimättä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Aivan lähivuosille ajoittuvilla hankkeilla on yksi yhteinen nimittäjä: ne kaikki ovat pyörineet pitkään valitusten vuoksi oikeuksissa. Osa suunnitelmista on toteutunut vuosien vatkaamisen jälkeen eri oikeusasteissa, joissa asioiden eteneminen on tavallisten ihmisten ja yritysten kannalta tuskastuttavan hidasta.
Valitusoikeus on välttämätön, jolla pienikin ihminen voi ainakin periaatteessa saada äänensä kuulumaan. Koko hieno ajatus kääntyy kuitenkin usein itseään vastaan -- pienten ääriryhmien vuoksi. Ne tehtailevat sumeilematta valituksia juuri siksi, että niiden käsittely vie aikaa. Viivytystaistelulla monen suunnitelman kohdalla vastustajat ovatkin päässeet tavoitteeseensa: aika ajaa ohi, ja koko hankkeelta katoaa viivästyksen vuoksi pohja.
Mikä on turha valitus? Sen ratkaiseminen ei ole helppoa. Monessa tapauksessa valitusten perustelut ovat olleet niin heppoisia, että niiden huteruuden voi nähdä maallikkokin. Onpa valituksia tehty aivan asian vierestäkin, mutta ne on jouduttu tutkimaan samalla tavalla kuin muutkin huomautukset.
Jutturuuhkiin kyllästyneissä oikeuksissakin ollaan heräämässä tutkimaan tarkemmin myös sitä, onko valittaja liikkeellä aivan kevyellä mielellä. Korkeimmasta hallinto-oikeudesta (KHO) on ainakin yksi ratkaisu, jossa köykäisin perustein valitustielle lähtenyt sai vastapuolen oikeuskulut maksettavakseen.
Tavanomaisilla maksuilla valituksen jättäminen ei kenenkään taloutta kaada. Esimerkiksi hallinto-oikeuteen jätetystä valituksesta rapsahtaa vajaan sadan euron lasku. Tällä hinnalla yksittäinen ihminen voi pysäyttää vaikka miljoonahankkeen vähintään vuodeksi. Ja sitten matka jatkuu ylempiin oikeuksiin, jos ne ottavat asian käsiteltäväkseen.
Esimerkiksi suojelujärjestöt tekevät arvokasta työtä ja ovat toimillaan saaneet paljon hyvää aikaan. Niistä on kuitenkin tullut yksi tyypillinen valituksiin helposti tarttuva ryhmä, joka vastustaa kaikkea mikä liikkuu, jos se vähänkään haiskahtaa heidän aatteidensa vastaiselta.
Valitusoikeutta ei pidä missään tapauksessa rajoittaa. Eikä valittamisesta saa tietystikään tehdä niin kallista, että se kaventaa köyhemmän kansan oikeuksia.
Pitäisikö valituksen ja sen jättäneiden motiiveja tutkia myös tarkemmin? Pystyttäisiinkö kenenkään oikeuksia kaventamatta määrittämään selvästi tahallaan tehdyistä valituksista niin kovat rapsut, että se toimisi pelotteena? Ammattivalittajien saaminen kuriin toisi kahdenlaista hyötyä: ruuhkautuneiden oikeuksien työmäärä kevenisi ja rehellisesti liikkeellä olevien ihmisten mahdollisuudet tulla kuulluksi paranisivat.
Kuusamossa golfkentän puuhaajat elävät piinaviikkoja ja odottavat, jätetäänkö jo kahteen kertaan Oulun hallinto-oikeudessa käsitellystä kaavasta vielä valitus KHO:een. Vastustajia on vain kourallinen, mutta kaupungin tärkeimmälle elinkeinolle, matkailulle kenttäsuunnitelman seisottaminen tekee hallaa.
Kuusamon kentän kohdalla ainakin yksi huoli on aiheellinen: pohjavesien säilyminen puhtaana. Viranomaisten vakuutteluiden mukaan riskit on kuitenkin hallittavissa. Asukkaita on myös informoitu ja kuultukin moneen kertaan kaavaa valmisteltaessa. Siksi valituskierteen jatkaminen vielä KHO:ssa vaikuttaisi jo kiusanteolta.
***
Kirjailija Yrjö Kokko teki arvokasta työtä joutsenen pelastamiseksi, joka on kantanut hyvin hedelmää. Satapäisistä joutsenparvista on tullut haittalintu, jonka vinoutunutta kantaa pitäisi jo harventaa.