Oululaisella 76-vuotiaalla naisella on takanaan raskas vuosi, sillä hänen 73-vuotias puolisonsa menehtyi viime vuoden lokakuussa haimasyöpään. Puolison menetys on vaikea hyväksyä myös siksi, että syöpä jäi Oulun yliopistollisessa sairaalassa huomaamatta, vaikka mies ehti kovien vatsakipujensa takia olla tutkittavana ja hoidettavana useaan otteeseen terveyskeskuksessa ja Oysissa. Itsekin terveydenhuollossa työskennellyt leski teki tapauksesta vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukseen.
Tämän vuoden maaliskuussa hän sai korvauspäätöksen, jonka mukaan puolison haimasyöpä olisi ollut diagnosoitavissa joulukuussa 2005 suoritetussa vatsan kuvauksessa. Syöpä todettiin kuitenkin vasta puoli vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2006. Tästä neljän kuukauden kuluttua mies menehtyi.
Potilasvakuutuskeskuksen antamassa korvauspäätöksessä todetaan, että kasvaimen parantava hoito ei todennäköisesti olisi ollut mahdollista, vaikka haimasyöpä olisi todettu joulukuussa. Sen sijaan viive on todennäköisesti aiheuttanut potilaalle ylimääräistä kipua ja särkyä, joten vahingosta maksetaan korvausta.
Puolisonsa menettänyttä naista hämmästyttää se, että asiassa vedottiin jopa kiireeseen, eikä tapahtunutta koskaan pahoiteltu. Hän valittaa virheestä Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen.
Johtajaylilääkäri Lauri Nuutinen korostaa, että työ Oysissa on inhimillistä ja joskus mukana on hyvää tuuriakin.
"Yleisesti voi todeta, että meillä on syöpätyyppejä, jotka havaitaan liian myöhään, vaikka kuinka koitamme pitää silmiä auki. Kapasiteetti ei kuitenkaan millään riitä, että otettaisiin kaikkia mahdollisia magneettikuvia kaikista kävijöistä. Siellä voi sitten yhdellä viidestätuhannesta olla sellainen löydös, joka olisi jo siinä vaiheessa todettavissa. Tämä on juuri se vaikeus lääketieteessä."
Nuutisen mukaan kaikki vahinkotapaukset käydään yksiköissä läpi.