Inttäminen Hailuodon sillasta alkaa taas. Sitä ei estä mikään sen jälkeen, kun "Hailuodon liikenneyhteyksien kehittämisen suunnittelu" on nyt kirjattu Oulun tiepiirin lähivuosien ohjelmiin ja ympäristövaikutusten arviointi aloitettu.
Perusvaihtoehtoja on vain kaksi, joko lautta tai kiinteä yhteys. Se asia ei vuosien varrella ole muuksi muuttunut. Mutta jotain menneestä on toivottavasti opittu. Näkemyserojen ei pitäisi enää antaa leimahtaa repiväksi riidaksi edelliskertojen tapaan. Hyvä lähtökohta on aloitettu laaja YVA-menettely, jossa mitataan myös yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä.
Rahassa mitattuna on ilmeistä, että kiinteä yhteys on ajan oloon halvempi. Se saattaa jopa vähentää liikenteen päästöjä. Kaksi edestakaisin seilaavaa lauttaa syö koko ajan kustannuksia ja polttoainetta. Lisäksi lauttojen kapasiteetti loppuu herkästi yhä sesonkiaikoina kesken, vaikka takavuosien tuntikausien jonoista onkin enimmäkseen päästy.
Pengertie myös helpottaisi tuulipuiston rakentamista tälle merialueelle. Matkailua auttaisi, jos saareen pääsisi nopeammin ja kaikkina aikoina. Myös pysyvä asutus luultavasti lisääntyisi, Ouluun kun ei ole pitkä matka kilometreissä.
Raha ei silti tässä kaikkea ratkaise.
Vaakakupin toisella puolen on se ydinkysymys, onko Hailuoto sillan jälkeen enää Hailuoto. Nyt se on yhä omanlaisensa yhteisö. Rakennettu miljöö on arvokasta kansallismaisemaa, luonto herkästi kuluvaa, rannat ainutlaatuisia. Kiinteä yhteys vaikuttaisi myös saaristokunnan asemaan ja voisi tuoda ajan oloon kysymyksen kunnan itsenäisyydestä.
Alkanut suunnitteluprosessi on paljon vartijana. Asiasta voi vahvoin perustein olla kahta eri mieltä, eikä hevin voi sanoa toista näkemystä oikeaksi ja toista vääräksi. Yhteyden laatu on puitava läpi kunnolla ja avoimesti, eikä luotolaisten mielipiteen mittaaminen olisi huono ajatus. Jos enemmistö kuntalaisista on selkeästi jompaa kumpaa mieltä, se on painava argumentti.
Sen jälkeen kun sillasta 1980-luvulla intettiin aika, on todennäköisesti tehnyt työtä kiinteän yhteyden puolesta. Joskus käy myös toisin. Oulun tiepiirin suunnitelmissa ei ole jälkeäkään Oulujärven ylitystiestä, josta siitäkin on väitelty vuosikaupalla. Kajaanin paperitehtaan katoamisen myötä katosi myös iso osa tuon tien perusteista ja on ilmeistä, että sen rakentaminen olisi ollut virhe.
Tiepiirin ykkösasia on Oulu--Kemi-välin kohennus. Se on selkeästi kohde, jossa töihin pitäisi päästä niin pian kuin suinkin.
paakirjoitus@kaleva.fi