Mikko Otsamo on ylpeä 27-jalkaisen viikinkilaivan omistaja. Lauantaina puusta veistetty ja Teiwas-nimiseksi kastettu silmäterä laskettiin vesille Lumijoen Varjakassa sukulaisten ja muutaman kyläläisen ihastellessa purtta. Korkeapaine salli ihanteellisen neitsytmatkan Varjakan ja lähimmän Rokon saaren edustalla.
Hailuoto-laiva saatiin kyläyhdistyksen voimin siirrettyä Oulusta Varjakan puolelle ja siellä sitä on ihmetelty jo kymmenen kesää. Oma työnsä oli myös viikinkiperinteen mukaan veistetyssä purressa. Otsamo kertoo metsästäneensä sopivaa soutu- ja purjevenettä ympäri Pohjoismaita, kunnes sellainen osui kohdalle norjalaisella nettisivulla.
Teiwas on veistetty Norjassa vuonna 1999 ja se oli ennen Suomeen tuloaan yksityiskäytössä Jäämeren rannalla Narvikin pohjoispuolella. Teiwas on niin sanottu Norlands-mallinen vene ja vallan suosittu vuonojen maassa. Otsamon mukaan Norjasta löytyy vielä neljä ammattilaista, jotka taitavat mallin veistämisen.
"Taitaa olla ainoa lajissaan meillä Suomessa. Muita viikinkiperinteen mukaan vesitettyjä malleja kyllä löytyy", Otsamo kehaisee Norjan rannikolla myös kalastuskäytössä olevaa mallia.
Vaikka Hailuotoon asti
Otsamon Teiwas-tours -nimeä kantava yritys järjestää kesän aikana eri mittaisia ja pituisia purjehduksia ja souturetkiä. Otsamo on ajatellut tarjoavansa viikinkityyppisiä eväitä kuten lammasta, savustettua ja suolattua kalaa sekä hapanleipää. Reissun jälkeen maistuu Varjakan savusaunan löylyt.
"Pesimäajan jälkeen voitaisiin käydä Rokon saarella. Mikä ettei Hailuodossa asti", Otsamo lupailee.
Veneessä on tilaa kymmenen hengen miehistölle. Jos pumpulista tehty ja koivuparkilla parkattu purje on alhaalla, soutajia tarvitaan kuusi, yksi airo miestä kohti. Otsamo aikoo itse toimia kipparina ja siskon, Taina Otsamon mies Islannin merillä työkseen kalastanut Pjetur Sigurjonsson ainakin neuvonantajana, mitä tulee laivaan ja vesilläliikkumiseen. Kurkkumiehen paikka keulassa on vielä avoinna.
Varjakka viikinkien mukaan
Otsamo kunnioittaa perinteitä ja haluaa omalla työpanoksellaan kehittää Varjakkaa, missä on viettänyt kesänsä lapsesta asti. Varjakka on Otsamon mukaan saanut nimensä sinne muinoin rantautuneiden viikinkikauppiaiden eli varjaagien mukaan. Nämä varjaagit soutivat tai purjehtivat Varjakan luonnon satamaan. Siellä he myivät tavaraa, jonka olivat hankkineet Konstantinopolista ja Grönlannista saakka ja ostivat paikallisilta asukkailta nahkoja ja ehkä jo silloin tervaa. Nyt on uusien kauppiaiden vuoro.
Kyläläisetkin ovat mielissään. "Viikinkialus vetää väkeä Varjakkaan ja juhannuksena täällä tanssitaan", vesillelaskua katsomaan tullut Erkki Korkala tuumaa.
Ennen kuin 600 kiloa painava Teiwas lasketaan vesille, Sigurjonsson lastaa kivipesään keskelle laivaa isoja pyöreitä rantakiviä. "Kivipesä tasapainottaa kulkua. Jos huonosti käy, pyöreät kivet vierivät veneestä helposti pois", merikarhu kertoo laiturilla ihmetteleville maakravuille kivien tärkeää tehtävää.
Kun Sigurjonssonin ohjaa viikinkilaivan Varjakan satamasta kohti ulappaa, mies on yhtä hymyä. "Koko vene elää. Tällaisia ominaisuuksia ei löydy lasikuituveneestä."