Hailuotoon on syntynyt viemäröinnistä pattitilanne, johon olisi tarjolla yksi hyvä ulospääsy. Pahana ongelmana on, että se maksaa, eikä se ole kunnan näkökulmasta aivan vähän.
Jätevesien käsittely on Hailuodossa väistämättä järjestettävä jollakin tavoin kuntoon. Kunta valmistautui rakentamaan siirtoviemärin niin, että purkupaikkana olisi ollut Marjaniemi. Tähän oli varauduttu omien rahkeiden mukaan ja EU-rahoituskin oli jo järjestyksessä. Asiasta kuitenkin valitettiin, ja korkein hallinto-oikeus palautti Marjaniemeä koskevan ympäristöluvan uudelleen käsiteltäväksi.
Tilanne Hailuodossa on nyt se, ettei hyviä omia vaihtoehtoja ole. Koko saari on kansallismaisemaa, eikä sen herkältä edustalta hevin yleisesti hyväksyttäviä viemärin purkupaikkoja löydy - ei, vaikka laskelmat osoittaisivat haitat kuinka pieniksi. Mielikuvillakin on hintansa.
Esiin on nostettu ajatus rakentaa siirtoviemäri aina Marjaniemestä saaren poikki lauttarantaan, meren ali ja Oulunsaloon kohti Lakeuden Keskuspuhdistamoa Kempeleessä. Teknisesti tämä ratkaisu olisi täydellinen: se on ekologisesti kestävä ja helpottaisi vuosikymmenet mitä tahansa investointia niin Hailuodossa kuin Oulunsalon rannassa. Mutta Hailuodolla itsellään ei ikinä ole varaa tällaiseen urakkaan.
Asiaa pitäisikin ajatella alueellisen kokonaishyödyn kannalta. Hailuoto on kutsunut mahdollisia rahoittajia neuvotteluun. Alueen toimijoiden kannattaa yrittää vakavasti löytää ratkaisu siihen, olisiko siirtoviemäri tehtävissä yhdistämällä jo saatua ja uutta EU-rahaa sekä seudun omia panoksia. Muut viemärivaihtoehdot olisivat halvempia mutta kyseenalaisempia, eikä mikään niistä olisi vastaavalla tavalla selvä investointi tulevaisuuteen.