Oulu
Kun Hailuodon lampaiden erotuksessa huudettiin juurunni poikki, kyseessä oli papin lammas. Pappi sai palkkansa luonnontuotteina eli esimerkiksi lampaina. Entisten omistajien korvamerkit piti siis poistaa eli leikata korvat juuresta poikki.
Kanttorin lampaalta oli leikattu vain toinen korva.
Luotolainen maanviljelijä ja harrastajatutkija Heimo Vähämetsä on koonnut Hailuodosta 389 vanhaa lampaan korvamerkkiä. Lampaat olivat ennen yhteislaitumella, siksi ne piti merkitä, Vähämetsä kertoo.
Laitumilla pidettiin sitten lampaanerotuksia aivan kuin poroille konsanaan. Jokaisella talolla oli oma merkkinsä. Niissä oli sellainen käytäntö, että kun esimerkiksi jonkun veli sai omia lampaita, korvamerkkiin lisättiin yksi elementti.
Erotuksessa lampaan kiinni ottanut saattoi huutaa, että vasen nyplätty, oikeassa neilikko. Jälkimmäinen oli luotolaisten oma sovellus. Hieman erinäköinen oli kalanpyrstö.
Omista merkeistä
EU-lappuihin
Heimo Vähämetsä uskoo, että lampaiden korvamerkit olivat ennen porojen korvamerkkejä. Niissä on paljon samankaltaisuuksia, samoja nimiäkin. Hailuodossa porojen korvissakin käytetty vita oli nimeltään vitalikko tai viisto.
Hailuodossa korvamerkkien merkitys katosi, kun yhteislaitumet loppuivat, Vähämetsä kertoo. Lampaidenkasvatus on kutistunut muutenkin.
Nyt kunnassa on muutamia kymmeniä lampaita. Parhaina aikoina, kun asukkaita oli 2 500, lampaitakin oli noin 4 000. Perinne säilyi silti pitempään kuin muualla.
EU:n takia nykyiset harvat lampaat on merkitty tylsästi muoviläpysköillä.
Heimo Vähämetsä selaa kirjoittamaansa 80-sivuista tutkimustaan ja kuulostaa haikealta. Merkkejä ei enää veistetä puukolla tai polteta kuumalla raudalla, kuten silloin vanhaan hyvään aikaan.
Lampaiden korvamerkit ovat kiinnostaneet minua pitkään. Olen kerännyt niitä vuodesta 1997 saakka, hän kertoo.
Maanviljelijä
opiskeli 12 kieltä
Harrastajatutkija ei rikastu teoksillaan, vaikka ne myynnissä ovatkin. Hailuodossa on alle tuhat asukasta, joten kohderyhmä on pieni. Hän on silti menettänyt sydämensä historialle, varsinkin oman kunnan eilisille päiville.
Olen koonnut kotiini parin viime vuoden aikana talonpoikaismuseon, joka sisältää puuesineitä ja muuta, mitä Hailuodossa on perinteisesti käytetty.
Hänen aikaisemmista kirjoistaan osa on käsitellyt Hailuotoa. Yhteen Vähämetsä keräsi Hailuodon murteita ja puhekielen sanoja ja yhteen 3 000 paikallista sananlaskua ja lorua.
Olisin päässyt Oulun yliopistoon lukemaan historiaa ja suomen kieltä, mutta menin Vaasaan kauppakorkeaan. Se oli väärä valinta, hän harmittelee.
Jälkeenpäin Vähämetsä onkin paikannut virhettään. Hän on käynyt arkeologian kurssilla, harrastanut historiaa ja opiskellut 12 kieltä. Kielistä en koulussa tykännyt yhtään. Nyt olen opiskellut niitä omasta tahdosta.
Omat tutkimukset työllistävät maanviljelijää jatkossakin.
Seuraavaksi haluan tehdä tutkimuksen Hailuodosta sanomalehdissä.