Hai­luo­don mu­siik­ki­päi­vät alkavat – Mari Liuk­ko­nen sovitti Kaj Chy­de­niuk­sen ra­kas­tet­tu­ja lauluja so­lis­tin ja jou­si­kvar­te­tin tul­kit­ta­vik­si

Pian kolme vuotta täyttävä tyttökissa Tupsu on Mari Liukkosen kumppanina niin kotona kuin kotiovelta avautuvassa luonnossa.

Kuva: Janne Körkkö

Keskiviikkona alkavat Hailuodon musiikkipäivät ovat kanttorille odotettu tapahtuma.

Viulu, laulu, piano, urut, kitara, viisikielinen kannel, ukulele ja nippu nokkahuiluja.

Siinä Hailuodon kanttorina toimivan Mari Liukkosen, 41, musiikillista repertoaaria.

Liukkosen musiikillinen alkukoti on kalajokisessa lapsikuorossa, jonne innokas laulaja ohjattiin jo alle kouluikäisenä.

Piano-opintoja hän aloitti 5-vuotiaana kanttorin johdolla. Musiikkiopistosta löytyi – pianopaikkojen puuttuessa – instrumentiksi viulu. Kitaransoiton innokas tyttö opetteli sen sijaan omin päin.

– Innostus musiikkiin tulee erityisesti isältä ja isänisältä, Liukkonen kertoo.

– Isä on multi-instrumentalisti ja pappa taas soitti pelimanniyhtyeessä.

Opiskelu Kaustisen musiikkilukiossa selkeytti ura-ajatuksia ja pääaine vaihtui viulusta pianoon, kirkkomuusikolle sopivampaan soittopeliin.

Halu opiskella lisää kasvoi ja Liukkonen suuntasi Jyväskylän ammattikorkeakouluun perehtyäkseen varhaisiän musiikkikasvatukseen.

– Olin kanttorin työssä ollut mukana perhe- ja päiväkerhojen kanssa, joissa tykättiin laulaa. Kanttoreilla ei suuria lastenlauluvarastoja ole, joten lähdin hakemaan lisää oppia.

Pedagogin työ tuntui sekin omalta, mutta enemmän kiehtoi ajatus näiden kahden yhdistämisestä ja paluusta arjen seurakuntatyöhön. Se kuitenkin oli tärkeintä.

– Hailuodossa tämä osaamiseni yhdistelmä nähtiin juuri rikkautena, Liukkonen kiittelee.

Hän onkin solahtanut hyvin luotolaiseen elämänmenoon. Luonto ja luonnossa liikkuminen näet ovat Liukkoselle elinehto.

Saaressa arvostetut kädentaidot ovat myös yhteinen asia: Liukkonen tiedetään intohimoiseksi ja tuotteliaaksi käsityöihmiseksi.

Tutut ja tuntemattomat saavat osansa luomuksista. Liukkosen koukuista syntyy sytomyssyjä ja puikoilta muodostuu nuttuja Afrikan vauvoille.

Tämän haastattelun kuluessakin kädet käyvät ahkeraan.

– Tämä lanka on ollut äidin lankakopassa kun synnyin.

Käsityöihmisethän ovat olleet kierrättäjiä jo ammoin!

Musiikin pitää tulla käyttöön

Hailuodon kulttuurielämälle kirkkomuusikolla on suuri merkitys ja Liukkonen onkin ollut innokkaasti järjestämässä monenmoista.

Niinpä ei ole ihme, että hän on mukana myös 31. heinäkuuta alkavien Hailuodon musiikkipäivien järjestäjäjoukossa.

Perjantaina 2. elokuuta Mari Liukkosella on myös toinen rooli: baritoni Raimo Paaso ja Oulunsalo Ensemblen jousikvartetti tulkitsevat hänen sovittamiaan Kaj Chydeniuksen lauluja.

Liukkonen perehtyi sovittamiseen osana kanttoriopintojaan. Siitä oli hyvä jatkaa varhaisiän musiikkikasvatuksen opinnoissa.

– Opiskelin sovitusta, sävellystä ja soitinoppia ja sain aika hyvät eväät. Opettajat kannustivat enempäänkin.

Muskarityössä uudelle lastenmusiikille oli tarvetta ja näistä lauluista Liukkosen sävellyksille tuli sijoituksia alan kilpailuissakin.

– Sitten innostuin tekemään klassista kuoroille ja laulajille.

Esimerkiksi viime lokakuussa kantaesitetty sovitus virteen Mua siipeis suojaan kätke, jonka Liukkonen teki piispa Samuel Salmen jäähyväiskonserttiin, tarttui heti monen kuoron ohjelmistoon.

Tämä on Liukkoselle tärkeää.

– En halua tehdä ”muuten vaan”, pöytälaatikkoon, vaan haluan musiikkini käyttöön. Kun tietää, mihin esimerkiksi sovitus tulee, sen tekeminen on erityisen mielekästä!