Uusi aika koitti Hailuodossa, kun Merituuli aloitti lauttaliikenteen heinäkuussa 1968.
Merenkulkuhallituksen miehet haravoivat kolmen aluksen voimalla Riutun ja Huikun välistä lauttaväylää. Viittoja asetetaan paikoilleen ja väylä paikallistetaan merikorttiin. On kesäkuu vuonna 1968.
”Täten rupesi jo tuntumaan todennäköiseltä, että lauttaliikenne taitaa sittenkin alkaa”, kirjoittaa J.O. Kuokkanen kirjassaan Operaatio Merituuli – kuvaus tietyömaalta Hailuodosta (1969).
Kauan odotettu päivä koitti 11. heinäkuuta. Vietettiin lauttaliikenteen epävirallista avausjuhlaa. Arvovaltainen juhlayleisö kuljetettiin L/A Merituulen kyydissä Riutunkarista Huikun rantaan ja siitä eteenpäin lounaalle Marjaniemeen.
Liikenne avattiin yleisölle muutama päivä myöhemmin 16. heinäkuutta. Kipparina oli Pentti Ruonala.
Hailuotolainen Eero Mäkelä on matkalla mantereelle. Merisillan varavastuupäällikkö, merikapteeni Pasi Kortesuo miehistöineen ajaa lautan ajallaan Oulunsalon lauttarantaan.
Eläkkeellä oleva Hailuodon lauttaliikenteen vuoropäällikkö, perämies Mäkelä ja Kortesuo suuntaavat vaihtamaan kuulumisia Kauko Ervastin lauttarannan kahvilaan.
Juttu kahvikupin ääressä kääntyy aikaan ennen lauttaliikennettä. Jo 1950-luvulla Tie- ja vesirakennuslaitos punnitsi eri vaihtoehtoja yhteyden rakentamiseksi Hailuodosta mantereelle. Vaakakuppi kallistui lauttayhteyden hyväksi. Pengertien rakentaminen olisi tullut liian kalliiksi.
– Mitään poliittisia puolueita ei ollut, mutta riitaa riitti. Oli lauttapuolue ja pengertiepuolue. Minä kuuluin lauttapuolueeseen, koska halusin päästä yhteyslautalle töihin, Mäkelä kertoo.
14 vuotta maailman merillä kulkenut Mäkelä sai vuoropäällikön pestin Hailuodon lautalta 1970-luvun alussa. Mäkelä palveli vuoropäällikkönä eläkeikään saakka, yhteensä 30 vuotta.
Mäkelän kipparoimat Merituulen matkat olivat toisinaan yhtä vastatuulta ja keikutusta.
– Muistan, kun Merituulen voimat loppuivat kerta kaikkiaan kesken. Pääsimme ongelmitta Oulunsalosta Hailuotoon, mutta sitten tuli kauhea pyräkkä ja lautta jumi kiinni. Saimme vetoapua kyydissä olleelta linja-autolta. Kuski syöksähteli perästä keulaan yrittäen saada lauttaan lisää voimaa ja vauhtia. Illalla lähdettiin liikkeelle ja aamulla oltiin perillä mantereella, vaikka lautta oli koko ajan liikkeessä.
Kun nykyinen päälautta Merisilta aloitti vuonna 1989, se oli Suomen suurin liikennöivä lautta-alus. Nyt titteliä kantaa kesällä 2017 Paraisten ja Nauvon reitillä aloittanut Finferriesin lautta-alus nimeltä Elektra. Se on 90 metriä pitkä ja 16 metriä leveä sähkökäyttöinen hybridilautta. Kortesuolla ei ole moitteita Merisillan kunnosta.
– Lautta käy vuosittain telakalla. Runko on hyvässä kunnossa, samoin moottorit.
Merisilta on Suomen ainoa lautta, joka kykenee kulkemaan 80 sentin paksuisissa jäissä.
– Lautasta löytyy voimaa, mutta talvella jäiden liikkuessa alus jää joskus aikataulusta jälkeen, kertoo Kortesuo.
Lauttarantaan syntyy rupattelun aikana autojono. Ervasti kiiruhtaa tiskin takaa terassille laskemaan jonon päähän ajavia autoja. Ruuhka on Ervastin mukaan erittäin harvinainen näky.
– Jonoja on muutaman kerran kesässä, ja se toinen ruuhka on tänään perjantaina Bättre Folkin aikaan.
Ervasti on veljensä Jouko Ervastin kanssa tilastoinut lauttaliikennettä kesäisin vuodesta 1974. Kauko laskee liikennettä mantereen puolella Oulunsalon Riutunkarin kahvilassa ja Jouko Hailuodon Huikun lauttasataman kahvilassa. Eri viranomaiset ovat käyttäneet Ervastien tilastointia suunnitellessaan muun muassa lauttaliikenteen kesäaikatauluja.
Alkuaikoina lautta kulki neljä edestakaista vuoroa päivässä. Tänä kesänä arkivuoroja on edelliskesää enemmän, 24. Tahtia on kiristetty ja kaksi taukoa on vähennetty aikataulusta, kertoo Kortesuo.
– Esimerkiksi juhannuksena maksimissaan viisi kuusi autoa jäi rannalle.
Hailuodon lauttaliikenne on tarkoitus korvata kiinteällä, yli kahdeksan kilometriä pitkällä yhteydellä. Suunnitelma käsittää pengertien sekä kaksi siltaa Oulun Riutunkarin ja Hailuodon Huikun välille. Uusi yhteys valmistuu aikaisintaan vuonna 2022.
Vieläkö lauttapuolue saa kannatusta?
Mäkelä kallistuu pengertien puolelle.
– Ehdottomasti kiinteä yhteys. Minulla on vielä ajokortti voimassa, ja haluan nähdä kiinteän yhteyden elämäni aikana.
Kortesuo näkee asian toisin. Kokemusta merikapteenilla on useiden siltatyömaiden kiviaineksen ajosta niin Pohjoismaissa kuin Euroopassa.
–Jos Pohjois-Pohjanmaan autotiet ovat jo niin hyvässä kunnossa, että voidaan investoida siltaan, asia on selvä. Väitän, että valtatiet eivät ole niin hyvässä kunnossa. Silta on hieno asia, jos se on tarkoituksenmukainen.
Kortesuo on valmis lyömään vetoa pengertien aikataulusta.
– Turhan optimistisia mielikuvia ei kannata luoda.
Pengertiellä on valmistuessaan omat ongelmansa, jotka Kortesuon mukaan pitää huomioida.
– Kun pengertie jäätyy luistinradaksi, puomit lasketaan kiinni kummassakin päässä. Silloin yli ei kulje kukaan eikä mikään, ei edes se lautta.
Pikkupojasta saakka lauttaliikenteen kulkua seurannutta Ervastia huolettaa Hailuodon valmius ottaa vastaan kasvava liikennemäärä.
– Pengertie on hukkainvestointi, jos Hailuoto ei satsaa palveluihin ja parkkipaikkoihin. Uusi hotelli ja leirintäalue pitäisi rakentaa välittömästi.
Hailuodon 50-vuotista lauttaliikennettä juhlistetaan Merisillalla munkkikahvitarjoilulla 12.7. kello 9 asti.
Meritietä pitkin Luotoon
Lauttayhteys Oulunsalon Riutunkarin ja Hailuodon Huikun välillä avattiin heinäkuussa 1968.
Ensimmäinen lautta oli nimeltään L/A Merituuli. Lyhenne L/A tarkoittaa lautta-alusta.
Lauttareitin pituus on 6,894 kilometriä.
Ennen lauttayhteyttä merimatka taittui Hailuoto-laivalla. Nykyään laiva toimii kesäkahvilana Lumijoen varjakassa.
1970-luvun puolivälissä Merituulen lisäksi yhteyttä hoiti Merilintu.
Kun rekkaliikenne lisääntyi ja autojen koko kasvoi, lauttojen kapasiteetti kävi liian pieneksi.
Nykyäänkin väliä liikennöivä Merisilta aloitti 1989. Lautalle mahtuu noin 40–45 autoa.
Merisilta oli 1980-luvulla Suomen suurin liikennöivä lautta-alus.
Meriluoto aloitti Merisillan vara-aluksena vuonna 1996. Merisilta ajaa kesäisin ja tasoittaa ruuhkahuippuja.
Finferries operoi 40 reitillä Suomessa
Suomen Lauttaliikenne vastaa sekä valtion yhteysalus- että lauttaliikenteestä.
Viestinnässään yritys käyttää lyhyempää aputoiminimeään Finferries.
1970-luvulla yleisillä teillä oli vielä noin 110 lauttapaikkaa.
Yhteysalukset mukaanlukien Finferries operoi yli 40 reitillä ympäri Suomea.
Vuosittain lautoilla ja yhteys-aluksilla kuljetetaan yli 5 miljoonaa ajoneuvoa ja 10 miljoonaa matkustajaa.