Lasten saantiin liittyviä kielteisiä mielikuvia pitäisi muuttaa kiireesti, jos halutaan, että suomalaiset ovat nykyistä valmiimpia hyppäämään haikaran kyytiin.
Perhepolitiikkaa on muokattava uusien ikäpolvien tarpeisiin sopivaksi.
Ankeat mielikuvat, halu säilyttää nykyinen elämäntyyli, opiskelupaineet ja arkiset ongelmat perhe- ja työelämän yhteensovittamisessa myöhentävät tehokkaasti lasten hankintaa ja johtavat tahattomaan lapsettomuuteen.
Syntyvyys laskee nyt seitsemättä vuotta peräkkäin, ja lapsettomien osuus todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa. Näin on siitä huolimatta, että Suomi on monilla mittareilla maailman paras maa tulla äidiksi ja isäksi. Suomessa, jos missä on turvallista synnyttää, kasvattaa ja kouluttaa lapsia.
Vaurastuneen maan yksilöllistynyt kulttuuri vaikuttaa väistämättä perhearvoihin. Ensimmäistä kertaa äidiksi ja isäksi tulemisen ikä on noussut koko ajan. Kun vanhemmuutta lykätään, myös syntyvyys laskee.
Lasten saantiin liittyviä kielteisiä mielikuvia pitäisi kiireesti muuttaa, jos halutaan, että suomalaiset lisääntyvät. Harva vanhempi on katunut sitä, että on saanut lapsia. Pikemminkin jälkikäteen on ihmetelty, miksi ihmeessä tätä ei tullut tehneeksi jo aiemmin ja miksi lapsia ei hankittu enemmän.
Väestöliiton tällä viikolla julkaiseman perhebarometrin mukaan suomalaiseen perhepakettiin kuuluu yhä kaksi lasta ja kaksi aikuista. Vaatimustaso on korkea, sillä lapsille halutaan turvata mahdollisimman hyvä lapsuus hyvinvoinnin keskellä. Edellytykset täyttyvät usein ihanneikää myöhemmin, koska ensin alta on hoidettava opinnot ja luotava uraa ansiokehityksen varmistamiseksi.
Taloudellisen epävarmuuden sijaan esteeksi on aiempaa vahvemmin noussut oman ajan ja oman elämän korostaminen. Perhebarometri ehdottaakin perustellusti, että jatkossa pitäisi selvittää mobiililaitteiden ja arjen digitalisoinnin vaikutusta parisuhteisiin ja perheellistymiseen.
Pidentynyt nuoruus samoin kuin parisuhteen laatuajan korostaminen vaikuttavat siihen, että lapsille ei näytä löytyvän sopivaa aikaa. Jos ympäröivä maailma tarjoaa koko ajan jännittäviä kokemuksia, vanhemmuus kaikkine vaatimuksineen ja odotuksineen voi tuntua sitovalta ja raskaalta.
Tärkeä kysymys on, onko alhaisen syntyvyyden takana erityisesti yksilöllistynyt yhteiskunta vai/ja keskeneräinen tasa-arvokehitys.
Työelämän kahtiajaon ja naisten miehiä pienempien ansioiden takia vanhemmuus vaikuttaa miesten tuloihin myönteisesti mutta naisten kielteisesti. Naisille vanhemmuus ja työnteko ovat arjen käytännöissä usein toistensa vastakohtia.
Naiset itsekin tuntuvat ajattelevan, että päävastuu lastenhoidosta kuuluu heille. Siksi onkin ilahduttavaa, että parin viime vuoden aikana nimenomaan miehet ovat esittäneet ja vaatineet vanhempainvapaiden uudistamista.
Erityisesti miesvaltaisilla aloilla tämä tarkoittaa sitä, että työelämän pitäisi tukea perhe-elämän vaatimuksia, ei päinvastoin.
Perhepolitiikan on elettävä ajassa. Näyttää vahvasti siltä, että perhepolitiikkaa pitää uudistaa paremmin uusien ikäpolvien tarpeisiin sopivaksi, jotta haikaran kyytiin hypättäisiin nykyistä useammin.