Yli unelmien - illuusio ja rakkauden voima.
Kymmenen taiteilijan voimin toteutettu näyttely on, kuten arvata saattaa, todella tuhti taideannos purtavaksi. Unelma-teemasta on irronnut hämmästyttävän paljon tulkintoja ja näkökulmia, ja kun väljän teeman lisäksi yksikään taiteilija ei ilmaisultaan muistuta toista, on melkoinen soppa valmis.
Ehkä hieman yllättäen kokonaisuus on mainio, kunhan alun hämmennyksestä toipuu.
Yhteiseksi nimittäjäksi teosten kesken nousee voimakas tunteellisuus. On pettymystä, jopa suuttumustakin, on himoa ja hulluutta, hämmennystä, haaveellisuutta, hellyyttä ja toivoa.
Näyttelystä voi lähteä myös mukavan lämmin lohdullisuus mukanaan, jos sellaiselle sattuu vastaanottavainen olemaan. Näyttelyn hyväntuulisinta ja sympaattisinta antia ovat Katri Kuparisen pastellityöt, jotka herättelevät katsojaa hienovaraisesti näkemään arjen uusin silmin.
Pettymyksiä ja ohitettuja unelmia taas tarjoilee taiteilija Teemu Saukkonen. Muutamilla esittävillä figuureilla Saukkonen luo väristä ja käsin kosketeltavista maalipinnoista voimansa saaviin, lähes abstrakteihin maalauksiinsa hienon ja tarpeellisen lisäjännitteen.
Vaikka näyttelyn yhtenä pääteemana onkin luontevasti ja luonnollisesti rakkaus, ovat taiteilijat halunneet unelmoida myös paljon aatteellisemmista asioista.
Näyttelyn kuraattorinakin toimivan Unto Ahjotulen kuvaperformanssit, veistokset ja installaatiot ovat hyvin kantaaottavia ja suorasukaisia, enemmänkin ennusteita ja ajan kritiikkiä, kuin unelmia.
Toisaalta Ahjotulen postmodernit, fantasiamaiset ja symboleja pursuavat maalaukset täyttävät syntyneen haikailuvajeen helposti.
Myös Okko Oinosen upeat valokuvasarjat ovat vahvasti kantaaottavia. Taiteilijan kolme teossarjaa ovat liitoksissa toisiinsa, ja kantavana ajatuksena on nykytodellisuuden surrealistinen luonne. Huomiot ja tuomiot ovat tarkkanäköisiä ja nokkelia, tunnelmat hallittuja ja kuvien tekninen laatu erinomainen.